Festariväsymystä ja kissahörhöilyä
Olin viime lauantaina kipeänä MaataNäkyvissä-festareilla. Ei ehkä paras mahdollinen idea, mutta en mä siihen kuollutkaan. Jotta olisimme ehtineet näkemään myös aamukonsertissa esiintyvän Teran, meidän piti herätä viideltä. Ja uni ei tietysti tullut ennen kahtatoista. Eli olin siis liikkellä väsyneenä ja kipeänä. En kuitenkaan kadu sitä, että olin. Musiikki oli joko hyvää tai ei ainakaan huonoa. Joidenkin bändien esityksistä (vallankin iltakonsertin jälkipuoliskolla) ei kyllä jäänyt oikein mitään mieleen, kun väsymys alkoi painaa liikaa.
Aloitin univelkojen maksamisen bussissa matkalla takaisinpäin. Bussi oli kotipaikkakunnallani kolmen aikaan yöllä, jonka jälkeen alkoi vielä puolen tunnin automatka kohti haja-asutusaluetta. Onneksi poikakaveri ajoi, ei tarvinnut itse kipeänä, puolinukuksissa alkaa ajelemaan.
Oli suorastaan taivaallista päästä omaan sänkyyn. Käsite omasta sängystä on kylläkin muuttunut parin päivän aikana. Vielä ennen viikonloppua se tarkoitti 80x190 hintelää vanerisänkyä, jossa on normipatja, petari, vanha mokkulainen tyyny ja täkki. Perjantaista eteenpäin se on tarkoittanut 160x200 jenkkisänkyä uudella parilla tyynyjä ja peittoja. Tästä saan kiittää äitiäni ja maskun kamppanjatarjousta jenkkisängystä.
Viimeyön nukuin yksin ja heräsin aamulla siihen, että joku yrittää päästä huoneeseeni sisään meidän vintistä. Ehkä pitäisi sanoa jokin. Se ei osannut käyttää ovenkahvaa. Raotin arkun takana olevaa ovea ja päästin meidän kissan katsomaan vierasta. En edelleenkään tiedä mikä siellä oli. Söin lounaan ja kävin päästämässä kissan sieltä pois. Vähän myöhemmin päivällä kissa maukui (toisen) oven takana. Avasin oven ja kissa syöksähti sänkyni alle. Sillä oli varmaan tylsää. Annoin kissan hölmöillä (paitsi kun se raapi sohvaa) ja jatkoin itse dataamista.
Kun enimmäkseen on lepäillyt niin on alkanut olla ihan hyvä olo. Kurkku ei ole kovin kipeä, eikä nenä ihan tukossa. Huulet ovat kuitenkin rohtuneet ja on vielä vähän heikko olo. Luulen, että parannun iltaan mennessä sen verran, että lähden Kauhajoelle.
Aloitin univelkojen maksamisen bussissa matkalla takaisinpäin. Bussi oli kotipaikkakunnallani kolmen aikaan yöllä, jonka jälkeen alkoi vielä puolen tunnin automatka kohti haja-asutusaluetta. Onneksi poikakaveri ajoi, ei tarvinnut itse kipeänä, puolinukuksissa alkaa ajelemaan.
Oli suorastaan taivaallista päästä omaan sänkyyn. Käsite omasta sängystä on kylläkin muuttunut parin päivän aikana. Vielä ennen viikonloppua se tarkoitti 80x190 hintelää vanerisänkyä, jossa on normipatja, petari, vanha mokkulainen tyyny ja täkki. Perjantaista eteenpäin se on tarkoittanut 160x200 jenkkisänkyä uudella parilla tyynyjä ja peittoja. Tästä saan kiittää äitiäni ja maskun kamppanjatarjousta jenkkisängystä.
Viimeyön nukuin yksin ja heräsin aamulla siihen, että joku yrittää päästä huoneeseeni sisään meidän vintistä. Ehkä pitäisi sanoa jokin. Se ei osannut käyttää ovenkahvaa. Raotin arkun takana olevaa ovea ja päästin meidän kissan katsomaan vierasta. En edelleenkään tiedä mikä siellä oli. Söin lounaan ja kävin päästämässä kissan sieltä pois. Vähän myöhemmin päivällä kissa maukui (toisen) oven takana. Avasin oven ja kissa syöksähti sänkyni alle. Sillä oli varmaan tylsää. Annoin kissan hölmöillä (paitsi kun se raapi sohvaa) ja jatkoin itse dataamista.
Kun enimmäkseen on lepäillyt niin on alkanut olla ihan hyvä olo. Kurkku ei ole kovin kipeä, eikä nenä ihan tukossa. Huulet ovat kuitenkin rohtuneet ja on vielä vähän heikko olo. Luulen, että parannun iltaan mennessä sen verran, että lähden Kauhajoelle.
Kommentit
Lähetä kommentti