Aika Sherlock
Päivän läppä:
- No shit, Sherlock!
- Get some laksative, Watson.
Katsottiin eilenillalla kämppiksen kanssa tämä uusin Sherlock Holmes. Tästä päivityksestä tulee nyt tällainen semielokuva-arvostelu. Löysimme kämppiksen kanssa hämmästyttävän paljon yhteistä Holmesista ja Dr. Housesta. Molemmat ovat neroja, jotka päättelevät pienistä yksityiskohdista ties mitä ja ratkaisevat ”puzzleja”. Toinen kriminaalisia ja toinen lääketieteellisiä. Ja molemmat viis veisaavat ”yleisestä mielipiteestä” tai no... melkein mistään mielipiteistä ja harvemmin kertovat suunnitelmistaan uskollisille kätyreilleen. Myös hahmojen nimissä on jotain samaa: Holmes – House, Watson – Wilson.
Lisäksi molemmat nerot ovat rakastuneet (suht älykkääseen) naiseen, jota eivät voi saada. Miksikö eivät voi saada? Koska ne ovat jotenkin vammapalloja. Ne kyllä rakastaisivat toisiansa, mutta kun asioista pitää tehdä niin monimutkaisia.
Juoni oli ihan ok. Visuaalisesti pidin oikeinkin kovasti elokuvasta. Lopputekstit olivat jotenkin erityisen ihastuttavasti toteutettu. Mutta se musiikki! Voi perse, se oli hanurista. Musiikki ei yleensä tuntunut mitenkään sopivan elokuvan tunnelmaan, tapahtumiin tai oikeastaan yhtään mihinkään siinä kontekstissa. Musiikki olisi voinut sopia paremmin johonkin länkkäriin.
Katsottiin eilenillalla kämppiksen kanssa tämä uusin Sherlock Holmes. Tästä päivityksestä tulee nyt tällainen semielokuva-arvostelu. Löysimme kämppiksen kanssa hämmästyttävän paljon yhteistä Holmesista ja Dr. Housesta. Molemmat ovat neroja, jotka päättelevät pienistä yksityiskohdista ties mitä ja ratkaisevat ”puzzleja”. Toinen kriminaalisia ja toinen lääketieteellisiä. Ja molemmat viis veisaavat ”yleisestä mielipiteestä” tai no... melkein mistään mielipiteistä ja harvemmin kertovat suunnitelmistaan uskollisille kätyreilleen. Myös hahmojen nimissä on jotain samaa: Holmes – House, Watson – Wilson.
Lisäksi molemmat nerot ovat rakastuneet (suht älykkääseen) naiseen, jota eivät voi saada. Miksikö eivät voi saada? Koska ne ovat jotenkin vammapalloja. Ne kyllä rakastaisivat toisiansa, mutta kun asioista pitää tehdä niin monimutkaisia.
Juoni oli ihan ok. Visuaalisesti pidin oikeinkin kovasti elokuvasta. Lopputekstit olivat jotenkin erityisen ihastuttavasti toteutettu. Mutta se musiikki! Voi perse, se oli hanurista. Musiikki ei yleensä tuntunut mitenkään sopivan elokuvan tunnelmaan, tapahtumiin tai oikeastaan yhtään mihinkään siinä kontekstissa. Musiikki olisi voinut sopia paremmin johonkin länkkäriin.
Kommentit
Lähetä kommentti