Jouluista salaliittoteoriaa

Kuten tiedämme, kännykkäni hajosi tässä hiljattain. Ei ole viikkoakaan, kun äitini molemmat kännykät alkoivat temppuilla. Toissapäivänä isäni huomasi, ettei hänen kännykkänsä soittoäänet kuulu enää ollenkaan. Yhden tuttavani kännykkä on myös temppuillut ja katkaissut hänen puheluitaan kesken kaiken. Ja kaikki tämä näin joulun alla? Kaikki kännykät ovat olleet nokialaisia. Aika hämmästyttäviä yhteensattumia?

Olen tässä miettinyt joululahjatoivelistaa. Oikeastaan ainoa toive, mitä olen äidilleni ilmoittanut, on kirja ”Vielä yksi juttu”. Toki minä tahdon muutakin. Haluan läppärin, mutta en vielä, vasta sitten, kun muutan opiskelemaan. Tahdon päästä opiskelemaan arkkitehdiksi, mutta sitä tuskin kukaan voi lahjaksi antaa. Ja mä tahdon saada aloittamani kirjan kirjoitettua. Sitäkään ei voi kukaan minulle antaa.

Eli siis toivon jotain kirjaa… se siitä. Mitäpä sitä ihminen enempää tarvitsisi lahjaksi. Muut kirjat, mitä haluaisin lukea, voin lainata kirjastosta. Vain tämän haluaisin oikeastaan omaksi. Sälytän siis muille ongelman, mitä ostaa. Lapsena niillä oli kai helpompaa, kun saattoi vain valita pitkästä listasta, mitä ostaa ja mitä ei. Kai ne suklaata ostaa. Mikäs siinä. Hyväähän se.