Todistuksen kummajaiset

Tänään aloin miettiä, mitä todistukseni näyttää osaamisestani. Osalta se tuntuu täsmäävän, osalta ei.

Psykologian yksi kutonen harmittaa vieläkin. Se tuli, kun kirjoitin kokeessa kaksi esseetä (kolmesta) ohi aiheen. Siitä yhdestä esseestä sain täydet. Ja olisin muistakin – jos ne olisivat olleet siitä aiheesta.

Musiikista sain ysin, vaikka en koe itseäni millään tavoin musikaaliseksi. Sain jollain ilveellä kokeesta 8- (tuurilla varmaan). En harrasta musiikkia. Oikeastaan pidän musiikkia yhtenä heikoimmista aineistani.

Silti, minulla on matikastakin tullut nelosia ja todistuksessa on vielä yksi vitonen. Pidän matematiikkaa yhdestä vahvuuksistani. Sen keskiarvo on vielä 7, koska tämän jakson nelosta ei ole vielä annettu. Ja musiikin keskiarvo määräytyy sen yhden ainoan kurssini perusteella, ja se on 9.

Yksi minua myöskin hämmentänyt seikka on liikunnan ysi. Kaksi pakollista kurssia: 7 ja 7. Yksi valinnainen kurssi: 9. No opettaja on eri ja valinnaisessa on muutenkin vapaampaa, kun tulokset eivät määräydy minkään venytys- tai riipuntatestituloksien perusteella. Minusta on sinänsä outoa, että pakollisesta liikunnasta annetaan numero suorituksen perusteella (no ei täysin, minulla olisi muuten liikunta vitonen) ja valinnaisesta osallistumisen perusteella. Tapetaan siis into kaikista ei-liikunnallisista ja leikitään kerman kanssa?

Sain muuten psykologian kokeen takaisin. 8+, eikä opettaja ollut huomannut, että esimerkkihenkilöni Phineas Gage oli kirjoitettu Phileas Gage. Sain sanamäärittelytehtävistä pisteitä niistäkin kohdista, missä menin ihan arvailemalla. Hyvää tuuria.

Toiseksi viimeinen koeviikko

Ah, tätä riemua: koeviikko. Matematiikan koe: Uusinnassa nähdään, biologian koe: Mikä vittu on eutrofinen? 

Sitten oli yksi vapaapäivä ja sain psykologian monisteet ja vihkon luettua. 

Psykologian koe: Tietoisuuden ongelma? Ei minulla ainakaan ole. Koe tuntui muuten menevän ihan hyvin.

Tänään oli taas niitä hyviä päiviä. Sain yhteiskuntaopin kotiesseen takaisin. Täydet 6 pistettä. Äidinkielen novellianalyysista ja otsikkoaineesta 60 ja 50 pistettä (max 60). Näyttää siltä, että saatan vielä sen yhden ällän saadakin keväällä. Biologian koetta en saanut takaisin. Se ei tainnut mennä kovin loistokkaasti.

Tarkoitettu taistelusukeltajille

Aamun ensiajatukset: Äiti nousee portaita. Mitä kello on? Voi paska, 7:20. Matikan koe alkaa kahdeksalta.

No eipä siinä mitään, mutta kun matkaan menee se puoli tuntia. Eli käytännössä viisi minuuttia aikaa pukea, syödä, etsiä maol ja pakata reppu, koska se toinen 5 minuuttia menee auton kanssa säätämiseen. Mahdollisesti pitää lasit skrapata, ei ehkä käynnisty ekalla kerralla ja niin edelleen.

Kello 7:28 ajan pois pihasta syöden samalla paahtamatonta paahtoleipää.

Saatuani kokeen jälkeen ratkaisupaperit totesin, että tervemenoa uusintaan taas. Ehkä yksi seitsemästä tehtävästä oli täysin oikein, jos sekään. En ole uskaltanut katsella niitä vielä läpi kunnolla. Ne vain masentavat.

Kännykkäni lakkasi eräänä kauniina päivänä toimimasta. Viestit vastaanotetaan ja lähetetään normaalisti ja soittaa pystyy. Harmi vain, ettei vastapuoli kuule, mitä minä sanon. Minä kyllä kuulen. Kännykästä on siis ilmeisesti mikki rikki.

Käytiin kysymässä kannattaako korjata. Maksaisi päälle viisikymppiä. Ostettiin tänään uusi kännykkä. Äiti arveli, että parin kuukauden päästä kännykästä hajoaisi sitten kaiutin tai jotain. On se jo ihan hyvin palvellut sen päältä kolme vuotta, jos oikein muistan.

Tämä mokoma on samsung, mistä en tykkää yhtään. Niissä on ihan eri liitäntäsysteemit, laturit yms. Sen lisäksi se on minusta aika ruma. Miksi sitten ostettiin juuri tämä? Koska se on veden-, iskun-, kuumuuden- ja pakkasenkestävä. Isä sanoo, että tarvitsisin kännykän, joka on tarkoitettu taistelusukeltajille. Tämä näyt- korjaan, vaikuttaa aika hyvältä ehdokkaalta. Iskunkestävä ja konepestävä. Näyttää se edelleen rumalta.

Viikko kipeenä

Liivikutsut

Ovat jotain, mitä ei kannata edes yrittää selittää kaksilahkeiselle. Selitin siitä huolimatta.
”Että mitkä?”
”Liivikutsut… Tuota… tiedätkö tupperware -kutsut? ”
”Joo…? Mä olen joskus ollut sellaisilla.”
”Hyvä. Kuvittele sitten niiden kuppien tilalle rintaliivejä.”
Hetken hiljaisuus ja hän näyttää miettivän asiaa. ”Eikä…!”

Joopa. Isäni ja veljeni pakenivat kylpylään uimaan. 

”Talvi yllätti autoilijat!”

Sitten tuli talvi. En ole vielä hakenut tänään postia, mutta veikkaisin tuonkaltaista otsikkoa. Ainakin johonkin kohtaan. On se kumma, miten talvi aina yllättää, vaikka joka vuosi se on tähänkin saakka tullut… ja ihmiset ovat vielä ihan perhanan hyviä tekemään yleistyksiä.

Olin eilen illalla seurakunnan nuortenillassa. Jo päivällä oli alkanut sataa lunta, eikä loppua näkynyt. Oli kunnon kerros lunta kolmostiellä, kun tulimme sieltä kotiinpäin. Uskallettiin ajaa peräti kuuttakymppiä auraamattomalla valtatiellä, jossa koko ajan satoi lunta päin näköä. Oli varsin mielenkiintoista. Kun en itse ajanut, niin ehdin ihailla talvisia maisemia. Äkkiä se talvi tuli.

Tänään raahasin kissan pihalle. Se ei tykännyt siitä. Tein lumiukon, jonka isä väittää näyttävän ihan humanoidilta. Kysyin, ovatko perinteiset lumiukot sitten enemmän ihmisen näköisiä. Kolme palloa, risukädet ja porkkananenä.

Muutamaa tuntia myöhemmin se oli sulanut.

Melkein pesunkestävä iPod

Äiti istui viikkaamatta pyykkiä ja näytti minulle surullisin ilmein iPodiani. ”Menikö se…?” kysyn ja teen sormillani pyörivän liikkeen. Äiti nyökkää. ”Ja kuivausrummussa kans”, hän lisää. Isäni oli varma, ettei se enää toimisi. Latasin sen siitä huolimatta. Näyttöön ei syttynyt valoa, mutta näin valoa vasten latauspalkin liikkuvan. Pistin sen päälle. Se näytti muutoin toimivan, mutta näytön valo ei palanut ja jouduin katselemaan menua valoa vasten. Tungin nappikuulokkeet korviini ja painoin kolmiota. Apulannan biisi alkaa soida. Ääni kuulostaa muutoin melkein siltä, kuin pitäisikin, mutta se tuntuu tulevan jotenkin etäämmältä. No toimii yhtä kaikki.

Minusta tuntuu, että olen tulossa kipeäksi. Tai taidan olla jo. Kurkkuun sattuu, lihaksia särkee ja on jotenkin voimaton ja väsynyt olo. Toisinaan paleltaa. Taisin paleltua perjantaina, kun joudin olemaan koko illan märissä vaatteissa lumisateen takia.

Vain 0,2 astetta sikainfluenssasta

Kuume on noussut eilisiltaisesta 37,1:stä asteesta 37,9:ään asteeseen. Vaadittaisiin vielä 0,2 lisää ja oireet täsmäisivät sikainfluenssaan. Pidän silti paleltumista todennäköisempänä.

Olin tämän päivän kotona. Lihaksia särkee edelleen ja toisinaan päätä särkee. Yskänpuuskien joukossa on sellaisia, jotka tuntuvat lähinnä oksennusreflekseiltä. Mitään ei kuitenkaan ole tullut suusta ulos. Epäilen, että se johtuu siitä, etten ole syönyt oikein mitään tänään.

Mietin jaksaisinko tehdä huomisen läksyt. 

Toipilaspäivä

Muuten ihan jees olo, mutta jos on liian pitkään jalkeilla alkaa heikottaa. Kuume on ilmeisesti laskenut, koska enää ei palella, mutta on tullut uusi oire: päänsärky liikuttaessa katsetta nopeasti. Se tarkoittaa, että minulla on poskionteloissa limaa. Poskiontelontulehdus siis ilmeisesti. Angiinaakaan tämä ei ole, koska kurkku ei tunnu tai näytä siltä.

Totesin eilen sinisten strepsilsejen olevan pahanmakuisia. Imeskelin niitä silti levyllisen paremman puutteessa. Tehokkaita ne toki olivat, mutta sen kustannuksella, että poskieni sisäpinnat tuntuivat syöpyneen. Tänään sain onneksi paremman makuisia yskänpastilleja.

Voisi huomenna mennä vaikka kouluun… senkin uhalla, että joudun lähtemään kesken pois, jos olo huononee. Minun nimittäin täytyy saada matematiikan monisteet, että tiedän, mitä hittoa ne ovat tunnilla käyneet läpi. Putoan muutoin täysin pihalle. Ja saisinpahan ainakin terkkarilta todisteen siitä, että olen kipeä. Kun olen 18, pidetään vähän nihkeänä sitä, että vanhemmat allekirjoittaa poissaoloja.

Olen muuten syönyt koko päivänä tasan yhden pikkupitsan ja pari palaa valkosuklaata. Sen lisäksi olen juonut teetä (liikaa), imeskellyt kurkkupastilleja ja juonut lopun mansikkakastikkeen. Eikä minulla ole oikeastaan nälkä. Pitäisiköhän silti syödä jotain?

Olen pahoillani, vatsani ei

Olin tänään jo koulussa. Aika paljon porukkaa oli poissa.

Kotona mahaan alkoi pistää. Unohdin, että oli vuoroni vetää kerhoa. Muistin sen tunti sitten. Kerho päättyi puoli tuntia sitten. Kerhonvetäjäkaverini sanoi, ettei tarvitse tulla. Sen systeemin pyörittäjän poika oli perunut iltamenonsa ja tullut vetämään sitä kaverini kanssa, joka ei ollut saanut minua kiinni, koska kännykkäni oli ollut laturissa, suljettuna.

Vatsaan sattuu vieläkin. Ja suoraan sanoen vituttaa. Oireilen sen mukaan. No lähteepähän se samperin räkä liikkeelle sieltä pääkopasta.

Ime juustoa

Pelasin Puzzle Sationin loppuun puzzle gamellakin. Ranne tuli kipeäksi.

Tein tummasuklaa-appelsiini ja valkosuklaajuustokakkuja sekä jukurttihyytelöä. Nammmam.

Sitten voisi tehdä vielä matikanläksyt. Niin… ja munhan piti tehdä ne läksyt heti, kun tulen kotiin ja niiden jälkeen olla loppuilta koneella tai katsoa töllöä.

Huoneeni näyttää edelleen sisustuslehdestä revityltä. Ehkä sitä pitäisi pitää hyvänä juttuna. On vain outoa asua sisustuslehdessä. Kai siihenkin tottuu… aivan kuin jaksaisin pitää tämän näin siistinä. Kaaos on nimittäin oletustila, johon kaikki pyrkii. Oletteko koskaan huomanneet, että vaikka käärisitte nappikuulokkeiden johdot kuinka hyvin tahansa, niin siitä huolimatta ne ovat solmussa aina, kun otat soittimesi taskusta?

Pala-asema

Tänään siivosin huoneeni. Mikä jymyuutinen eikö vain? Nyt huoneeni taas näyttää siltä, kuin se olisi repäisty jostain sisustuslehdestä. Ainakin, jollei katso tietokonepöytääni, joka on täynnä papereita ja muuta randomtavaraa. Kissa sai sätkyn imuroinnista. Se meni arkun päälle itkemään, kun aloin imuroida sohvaa, jonka päällä se oli aiemmin imeskellyt peittoa.

Latasin tänään koneelleni Vanhan kunnon Puzzle Stationin. Pelasin arcade gamen läpi ja puzzle gamea kahdeksannelle ”tasolle” asti. Sitten äite käski siivota huoneen kunnolla loppuun, eli pyyhkiä pölyt sohvankin alta ja ropsia matot.