Viikko kipeenä

Liivikutsut

Ovat jotain, mitä ei kannata edes yrittää selittää kaksilahkeiselle. Selitin siitä huolimatta.
”Että mitkä?”
”Liivikutsut… Tuota… tiedätkö tupperware -kutsut? ”
”Joo…? Mä olen joskus ollut sellaisilla.”
”Hyvä. Kuvittele sitten niiden kuppien tilalle rintaliivejä.”
Hetken hiljaisuus ja hän näyttää miettivän asiaa. ”Eikä…!”

Joopa. Isäni ja veljeni pakenivat kylpylään uimaan. 

”Talvi yllätti autoilijat!”

Sitten tuli talvi. En ole vielä hakenut tänään postia, mutta veikkaisin tuonkaltaista otsikkoa. Ainakin johonkin kohtaan. On se kumma, miten talvi aina yllättää, vaikka joka vuosi se on tähänkin saakka tullut… ja ihmiset ovat vielä ihan perhanan hyviä tekemään yleistyksiä.

Olin eilen illalla seurakunnan nuortenillassa. Jo päivällä oli alkanut sataa lunta, eikä loppua näkynyt. Oli kunnon kerros lunta kolmostiellä, kun tulimme sieltä kotiinpäin. Uskallettiin ajaa peräti kuuttakymppiä auraamattomalla valtatiellä, jossa koko ajan satoi lunta päin näköä. Oli varsin mielenkiintoista. Kun en itse ajanut, niin ehdin ihailla talvisia maisemia. Äkkiä se talvi tuli.

Tänään raahasin kissan pihalle. Se ei tykännyt siitä. Tein lumiukon, jonka isä väittää näyttävän ihan humanoidilta. Kysyin, ovatko perinteiset lumiukot sitten enemmän ihmisen näköisiä. Kolme palloa, risukädet ja porkkananenä.

Muutamaa tuntia myöhemmin se oli sulanut.

Melkein pesunkestävä iPod

Äiti istui viikkaamatta pyykkiä ja näytti minulle surullisin ilmein iPodiani. ”Menikö se…?” kysyn ja teen sormillani pyörivän liikkeen. Äiti nyökkää. ”Ja kuivausrummussa kans”, hän lisää. Isäni oli varma, ettei se enää toimisi. Latasin sen siitä huolimatta. Näyttöön ei syttynyt valoa, mutta näin valoa vasten latauspalkin liikkuvan. Pistin sen päälle. Se näytti muutoin toimivan, mutta näytön valo ei palanut ja jouduin katselemaan menua valoa vasten. Tungin nappikuulokkeet korviini ja painoin kolmiota. Apulannan biisi alkaa soida. Ääni kuulostaa muutoin melkein siltä, kuin pitäisikin, mutta se tuntuu tulevan jotenkin etäämmältä. No toimii yhtä kaikki.

Minusta tuntuu, että olen tulossa kipeäksi. Tai taidan olla jo. Kurkkuun sattuu, lihaksia särkee ja on jotenkin voimaton ja väsynyt olo. Toisinaan paleltaa. Taisin paleltua perjantaina, kun joudin olemaan koko illan märissä vaatteissa lumisateen takia.

Vain 0,2 astetta sikainfluenssasta

Kuume on noussut eilisiltaisesta 37,1:stä asteesta 37,9:ään asteeseen. Vaadittaisiin vielä 0,2 lisää ja oireet täsmäisivät sikainfluenssaan. Pidän silti paleltumista todennäköisempänä.

Olin tämän päivän kotona. Lihaksia särkee edelleen ja toisinaan päätä särkee. Yskänpuuskien joukossa on sellaisia, jotka tuntuvat lähinnä oksennusreflekseiltä. Mitään ei kuitenkaan ole tullut suusta ulos. Epäilen, että se johtuu siitä, etten ole syönyt oikein mitään tänään.

Mietin jaksaisinko tehdä huomisen läksyt. 

Toipilaspäivä

Muuten ihan jees olo, mutta jos on liian pitkään jalkeilla alkaa heikottaa. Kuume on ilmeisesti laskenut, koska enää ei palella, mutta on tullut uusi oire: päänsärky liikuttaessa katsetta nopeasti. Se tarkoittaa, että minulla on poskionteloissa limaa. Poskiontelontulehdus siis ilmeisesti. Angiinaakaan tämä ei ole, koska kurkku ei tunnu tai näytä siltä.

Totesin eilen sinisten strepsilsejen olevan pahanmakuisia. Imeskelin niitä silti levyllisen paremman puutteessa. Tehokkaita ne toki olivat, mutta sen kustannuksella, että poskieni sisäpinnat tuntuivat syöpyneen. Tänään sain onneksi paremman makuisia yskänpastilleja.

Voisi huomenna mennä vaikka kouluun… senkin uhalla, että joudun lähtemään kesken pois, jos olo huononee. Minun nimittäin täytyy saada matematiikan monisteet, että tiedän, mitä hittoa ne ovat tunnilla käyneet läpi. Putoan muutoin täysin pihalle. Ja saisinpahan ainakin terkkarilta todisteen siitä, että olen kipeä. Kun olen 18, pidetään vähän nihkeänä sitä, että vanhemmat allekirjoittaa poissaoloja.

Olen muuten syönyt koko päivänä tasan yhden pikkupitsan ja pari palaa valkosuklaata. Sen lisäksi olen juonut teetä (liikaa), imeskellyt kurkkupastilleja ja juonut lopun mansikkakastikkeen. Eikä minulla ole oikeastaan nälkä. Pitäisiköhän silti syödä jotain?

Olen pahoillani, vatsani ei

Olin tänään jo koulussa. Aika paljon porukkaa oli poissa.

Kotona mahaan alkoi pistää. Unohdin, että oli vuoroni vetää kerhoa. Muistin sen tunti sitten. Kerho päättyi puoli tuntia sitten. Kerhonvetäjäkaverini sanoi, ettei tarvitse tulla. Sen systeemin pyörittäjän poika oli perunut iltamenonsa ja tullut vetämään sitä kaverini kanssa, joka ei ollut saanut minua kiinni, koska kännykkäni oli ollut laturissa, suljettuna.

Vatsaan sattuu vieläkin. Ja suoraan sanoen vituttaa. Oireilen sen mukaan. No lähteepähän se samperin räkä liikkeelle sieltä pääkopasta.