Tavoiteraportti

Musta tuntuu, että mun tämän vuoden tavoitteet ovat lähteneet melko hyvin liikkeelle. Oon hiljalleen pääsemässä takaisin mulle jotenkin paremmin sopivaan nopeampaan rytmiin.

Olen hankkinut uuden, nopeamman (ja muutenkin paremman) koneen. Sillä asioiden tekeminen on huomattavasti mukavampaa, nopeampaa ja vähemmän turhauttavaa. Työsähköpostejakin on jopa ilo lähetellä.

Oon myös funtsinut, mitä keskeneräisiä prosesseja mulla on mielessäni ja mitä mun täytyy tehdä saattaakseni ne loppuun. Jätän nyt käsittelemättä ne, mihin liittyy olennaisesti muut ihmiset tai suhteeni heihin.* Se sanottakoon, etten ole unohtanut niitä ja nekin vaikuttavan etenevän.

Olen saanut muun muassa ilmoitettua viimein ammattijärjestölleni, että by the way, oon valmistunut ja työllistynyt. (Toisessa järjestyksessä tosin.)

Oon saanut töissä enemmän asioita aikaiseksi, vaikka vieläkin on paljon to-do listalla.

Musta tuntuu, että yhdeksi vuoden keskeiseksi teemaksi on nousemassa keskeneräisten asioiden lisäksi tunteet. Oon huomannut, että mulla on taipumusta käsitellä tunteita, kuin ne olisivat taakka, tai kiusallinen matkaseuralainen, jonka kanssa vaan täytyy jotenkin pärjätä. Ehkäpä kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin enemmän.



* Koen ylipäätään hankalaksi kirjoittaa blogissani muista ihmisistä tai heihin kovin kiinteästi liittyvistä asioista. Poikkeuksena ehkä puolisoni, jolla sit puolestaan luetutan aina häntä tai parisuhdettamme sivuavat tekstini. Keskityn blogissa ennemmin omiin ajatuksiini, prosesseihini tai yhteiskunnassa tapahtuviin ilmiöihin. Eli joko oman navan kaivelua tai yleisempää pohdintaa. 

Silloin, kun johonkin mielestäni relevanttiin pohdintaani liittyy kovin vahvasti joku toinen ihminen, yleensä haluan luetuttaa tekstini ensin hänellä. Tämä siis tilanteissa, joissa kyseinen ihminen tietää tästä blogista. Muussa tapauksessa yritän puhua muista ihmisistä mahdollisimman ei-tunnistettavasti ja vain sen verran, kuin on aiheen kannalta oleellista.