Pilvilinnan kivijalka: työ

Ihan haavemaailmassa, missä olisin taloudellisesti täysin riippumaton, niin olisiko mulla työ? Varmasti käyttäisin joka tapauksessa johonkin kaiken aikani. Mahdollisesti siinä olisi joitain työmäisiä aspekteja. Lähden kuitenkin liikkeelle melko realistisista lähtökohdista.

Itse asiassa lähdetäänpä liikkeelle siitä mun alkuperäisestä statementistä asiaan liittyen.

Haluan työn, johon ei vituta herätä aamulla.
Työn, jota osaan tehdä, mutta joka haastaa sopivasti.
Työn, josta maksetaan riittävästi palkkaa elämiseen.

Sanoin aiemmin, että nämä tavoitteet ovat oikeansuuntaisia, mutta turhan vaatimattomia. Vahvistetaanpa niitä sitten hieman ja mietitään, miten sinne päästään.

Vitutusvapaat aamut ja miten sinne päästään?

-        Työaika ei saa alkaa liian aikaisin. Sopeudun menemään töihin kahdeksaan, jos työmatka ei ole törkeän pitkä ja vaikea. Minua ei kuitenkaan haittaisi aloittaa päivää myöhemminkin.

-        Työmatka itsessään ei myöskään saa vituttaa. Puoli tuntia pyöräilyä hyviä pyöräteitä pitkin on ollut ihan miellyttävä työmatka. En tykkää ajaa kaupunkien läpi, enkä liikkua julkisilla. Etätyö – ainakin toisinaan – on myös vaihtoehto.

-        Työn itsessään on oltava mielekästä. Mennään tähän myöhemmin tarkemmin.

-        Työympäristön pitää olla sellainen, että viihdyn siellä. Tähän vaikuttaa hyvin keskeisesti se, että voin vaikuttaa työympäristöön, mutta vielä keskeisemmin työkaverit.

-        Haluan työkavereita, joiden kanssa on ilo tehdä töitä.

Osaaminen ja kehittyminen - tai työnkuva ja vastuu

Pidän siitä, että jopa siinä putkinäön tilassa, missä olen tätä alun perin kirjoittanut, olen tunnistanut, että yksinkertainen suorittava työ ilman minkäänlaista vastuuta tai tilaa kehittyä ei ole pitkällä aikavälillä minun juttuni.

Pärjään melko epämääräistenkin työnkuvien kanssa, mutta selkeys ei ole lainkaan pahaksi. Se auttaa hahmottamaan omia työtehtäviä, budjetoimaan aikaa, priorisoimaan ja tietämään, milloin on liikaa lautasella. Tunnen epämääräistä viehtymystä kaaosta kohtaan, mutta kaikkien kannalta on parempi, jos se kaaos on sopivasti paloiteltu.

Millä alalla? Yhteiskunta ja maailma muuttuu nopeasti ja arvaamattomasti. Maailma ei ole enää sellainen, kuin se oli vanhempieni aikaan ja jopa he ovat vaihtaneet alaa muutaman kerran. Olen vaihtanut alaa suunnilleen yhtä usein kuin osoitetta. Minun osaamispalettini on enemmän generalistin, kuin jonkun tietyn alan asiantuntijan. 

Kaikki huomioon ottaen, alalla itsessään ei ole ihan hirveästi merkitystä. Alalla kuin alalla voin löytää työtehtäviä, jotka ovat mielekkäitä. Alasta kuin alasta voin löytää huonoja puolia ja ryönää, johon en halua koskea.

Tähän kaikkeen liittyen löysin sattumalta vanhoista muistiinpanoistani ikivanhan testituloksen, jonka olen tehnyt jollain nettisivulla, jota ei ole enää olemassa. Se liittyi ammatinvalintaan ja työpersoonaan:

Innostunut opastaja
Olet kiinnostunut uusista ideoista ja odotat samaa myös työkavereiltasi. Suosit joustavaa, spontaania ja muuttuvaa ympäristöä.

Halusi huolehtia muista ja taipumuksesi tarkastella asioita laajalta kantilta mahdollistavat hyvät neuvottelu- ja välitystaidot. Olet innostunut muutoksen suunnittelija, ja kykenet melkein mihin vain mikä sinua kiinnostaa. Löydät nopeasti ratkaisun vaikeisiin tilanteisiin ja olet valmis auttamaan muita ongelmissaan.

Toimit usein psykologian, opetuksen tai henkilöstöhallinnon tehtävissä tai auttamis- ja neuvontatyössä. Näyttämötaiteet, humanismi ja monet muut ammattialat voivat myös kiinnostaa, kunhan vaan voit käyttää kykyjäsi vapaasti ja itsenäisesti ilman rajoittavaa ohjausta ja sääntelyä.

Työskentelet mielelläsi ihmisten kanssa, mutta itsenäisesti, pitäen kiinni omista mielipiteistäsi. Vaihtelu ja mahdollisuus tehdä monenlaisia tehtäviä samanaikaisesti on tärkeää, rutiinit tappavat motivaatiosi.

Kaikki tuossa on varsin nätisti ilmaistu, mutta silti olen... melkein vähän loukkaantunut siitä, miten tarkasti joku ikivanha nettitesti on kuvaillut mun ammattiminää. Se vuosikausia itsereflektiota harjoittanut osa minusta tuntee varpailleen tallottavan.

Aika vs. raha

Työstä pitää saada rahaa ja sillä rahalla pitää elää. Pidän kuitenkin vapaa-ajasta ja jos koskaan saan lapsia, niin sen merkitys ei varmaan ainakaan vähene. Haluaisin siksi riittävän korkean palkkatason, jotta voisin tehdä vähemmän työtä. 

Automatisaation kehittämisestä lähtien on lupailtu, että koneet tekevät ihmisten työt ja ihmisillä jää enemmän aikaa kaikkeen kivaan. Aika alkaa lunastaa niitä lupauksia.

En tavoittele mitään glamour-luxus-pursiseura-elämää. Pihapiiri solarpunk-viballa ja ystävillä, joiden kanssa jakaa arki, hoitaa askareita ja pelailla pelejä olisi minulle vallan täydellinen idylli. Tämä nyt ei sinällään suoraan liity työhön, mutta se liittyy palkkatasoon, jonka tarvitsen ylläpitääkseni elämää, jonka haluan.

Seuraava askel: lusikka kauniiseen käteen ja lapioimaan

Luulitteko, että tämä oli tässä? Ehei. Tosin ajattelin, että saattaisin tehdä tästä kokonaan oman postauksen, mutta en tiedä vielä tuleeko tähän tarpeeksi materiaalia.

Joka tapauksessa olen ottamassa selkeitä askelia kivijalan tämän kulmakiven asettamiseksi paikoilleen. Olen perustamassa yritystä entisten työkavereideni kanssa. Niiden hyväksi havaittujen, joiden kanssa viitsii muutenkin hengata.

Jännittää. Innostaa. Pelottaa. 

Tämä on silti kortti, joka on käännettävä.