Viehättävyydestä

Mun on ollut vaikea nähdä, miksi kukaan pitäisi minua viehättävänä. Useimmiten, kun joku on kehunut ulkoisia ominaisuuksiani, olen olettanut, että hän joko yrittää olla kohtelias, on sarkastinen tai haluaa multa jotain.

Kotona ulkonäköäni kehui äiti ja tädit. Kehuista tuli yleensä lähinnä nihkeä olo. Usein tulkitsin, että he sanovat niin, koska niin nyt vaan kuuluu sanoa. Kehuista myös tuli usein se vaikutelma, että he pyrkivät kehuillaan "vahvistamaan naiseuttani", mikä nyt ylipäätään oli melko lailla tuhoon tuomittu yritys.

Oletukseni sarkastisuudesta tai siitä, että multa halutaan jotain tulee varmaan pitkälti koulumaailmasta. Olen käynyt koulutaipaleeni 90 ja 00-luvuilla pikkukaupungissa maalla. Se ei ollut niin paha, kuin olisi voinut olla. Alue ei ollut mitenkään erityisen uskonnollista ja olin aika pätevä puolustamaan itseäni.

Toki mun kehossani on myös esteettisesti miellyttäviä piirteitä. Saatuani etäisyyttä kotipaikkakuntaani olen alkanut myös tunnistaa aitoja kehuja ulkonäkööni liittyen. En edelleenkään osaa sanoa, enkö aiemmin vain osannut tunnistaa vilpittömiä kehuja, vai sainko niitä vain niin vähän. Mussa nousee edelleen vastustusreaktio, jos haistan kehussa jotain epäaitoutta.

Mä tiedän ja olen tiennyt aika kauan, että en täytä miesten enkä naisten viehättävyys-standardeja. Mieheksi olisin lyhyt, pyöreänaamainen, parraton, isoperseinen ja vailla penistä. Naiseksi olisin nykyiseltään karvainen, tissitön, leveäharteinen, isojalkainen ja kertakaikkisen haluton tälläytymään. Mieheksi olen liian feminiininen ja naiseksi liian maskuliininen.

Toisaalta, voisin argumentoida, että miksi minun pitäisikään täyttää miesten tai naisten mitään standardeja, kun en ole kumpaakaan.

Olen nyt enemmän sinut peilikuvani kanssa, kuin olen ollut koskaan. Siitä huolimatta, että olen arpisempi, enkä mitenkään erityisen hyvännäköinen konventionaalisessa mielessä. Minut jaksaa aina hämmästyttää silti se, että joku aidosti pitää minua hyvännäköisenä. Olen ylipainoinen, arpinen, karvainen ja pukeudun enimmäkseen kulahtaneisiin vaatteisiin. Mikään näistä ei kuitenkaan ole haitannut minua yhtä paljon kuin se, että mulla oli tissit.
-Ilman Rintoja 30.8.2018

Tän listan ja selostuksen jälkeen, kuulostaa ehkä vähän erikoiselta, mutta en oikeastaan näe, että mulla olisi jotenkin matala itsetunto, enkä mä myöskään vihaa kehoani. Mä en nimittäin ole koskaan sitonut - tai voinut sitoa omaa itsetuntoani ja kelpaavuuttani siihen, miten viehättävänä muut ihmiset mua pitävät. 

 

Tiedän, että yleisesti ottaen en ole kovin viehättävä ulkoisilta ominaisuuksiltani. Tiedän myös, että tästä huolimatta on olemassa ihmisyksilöitä, jotka pitävät minua viehättävänä. Siinä ei sinällään ole mitään ihmeellistä. En nyt sillein ole silmiinpistävän rumakaan. Lähinnä varmaan outo. Mun mielestäni on hämmästyttävämpää, että on olemassa ihmisyksilöitä, jotka tykkäävät pelata kimbleä, kuin että on ihmisiä, jotka pitävät mua viehättävänä tai hyvännäköisenä.