Tarina purjelennosta ja sukupuolesta

Luin pari viikkoa sitten kaverin suosittelemana Siri Kolun teoksen "Kesän jälkeen kaikki oli toisin" ja tuli nyt mieleen, että voisin hyvästä aikaa kirjoitella tännekin lukemistani kirjoista. Edellisestä on jo hyvä tovi aikaa.

Teos kertoo transsukupuolisesta Peetusta, jolla on rintakehäleikkaus tulossa, tulehtuneet välit äitiin ja isä joka vie hänet purjelentämään. Tarkemman kuvauksen kirjasta voitte käydä halutessanne lukemassa esimerkiksi blogeista:
Yöpöydän kirjat, Notko, se lukeva peikko, Kirjoitan ja luen, siis olen, Kirjojen keskellä, Kirjapolkuni

Se ei ollut varsinaisesti kirja, jollaisia itse aktiivisesti etsin lukemistooni. Tämä yksinkertaisesti siksi, että se ei anna minulle aivan hirvittävästi mitään uutta. Sen vuoksi minulle ehkä kiinnostavinta kirjassa oli purjelentäminen. Arvostan sitä, että kirjassa on tehty huolelliset taustatyöt niin transsukupuolisuudesta kuin ilmeisesti purjelentämisestäkin. Ensimmäinen siksi, että se voi avata vähemmistön elämää enemmistölle ja jälkimmäinen siksi, että oli vain yksinkertaisesti kiinnostavaa tutustua johonkin uuteen.

Kirjan runollinen, jahkaileva ja maalaileva tyyli ei ollut minulle ehkä kaikkein innostavinta ja varmaan osaksi sen vuoksi hahmot jäivät minulle vähän etäisiksi. Vaikka tykkään itse pohtia asioita filosofisesti, en hirvittävän pitkällisesti viitsi lukea sitä kirjallisuudessa. Teen mieluummin ajatustyön itse ja odotan kirjallisen teoksen johdattavan minut oikeiden kysymysten äärelle pikemminkin kuin oikeiden vastausten. Sen vuoksi kaipaan lisää tekoja ja hahmojen välisiä keskusteluja.

Hahmot itsessään oli hyvin rakennettu ja kirjoitettu ja kirja oli hyvin rakennettu ja kirjoitettu. Sinällään minulla ei ole mitään laadullista kritisoitavaa. Ehkä osa siitä, miksi en pystynyt niin vahvasti eläytymään päähenkilöön oli sitä, että päällimmäinen ajatukseni kirjaa lukiessani oli lähinnä "hyvää taustatutkimusta", eikä niinkään eläytyminen hahmoon. Ehkä toisen transihmisen kirjoittama kirja olisi siis ollut minulle väkevämpi lukukokemus. Transsukupuolisuus on kuitenkin kirjan keskeisin aihe.

Lopputulemani on siis teoksesta se, että kyseessä on pätevä ja hyvin tehty kirja, jonka on hyvä olla olemassa, mutta joka ei nyt satu minulle kolahtamaan. Suosittelen kaikille aiheesta vähääkään kiinnostuneille. Vaikkei kolahtaisikaan, niin ainakaan tämä vähän päälle satasivuinen kirja ei vie tolkuttomasti aikaasi.


Aiheeseen vähemmän liittyvänä, minusta olisi mukava lukea teos, jossa taustatyö on tehty samalla tavoin huolella ja keskeisessä asemassa olisi myös sukupuolivähemmistön edustaja, mutta  teoksen pääasiallinen käsiteltävä konflikti ei olisi se, että hahmo on transsukupuolinen. Aihetta on hyvä käsitellä, mutta omasta puolestani sanon, että minulle antaisi enemmän teos, jossa transsukupuolisuus olisi yksi osa hahmoa, eikä se Tarinan Tärkein Juttu. Tämä ei ole siis niinkään kritiikkiä Kolun teosta kohtaan, vaan enemmän yleisenä pohdintana tähän loppuun.