Mielensäpahoittaminen

Mielensäpahoittaja ja mielensäpahoittaminen tuntuu olevan juuri nyt isokin ilmiö. Ainakin sitä käsitellään minua ympäröivässä kulttuurissa monin tavoin:

Sanna Ukkola: Poliittinen korrektius leviää, trumpit hierovat käsiään
Mielensäpahoittaminen ja puolestaloukkaantuminen ovat tavallisia moraalitajun ilmentymiä

On olemassa ihan turhia asioita, joista pahoittaa mieli, eikä mitään kuulu minusta kieltää sen vuoksi, että joku saattaa pahoittaa mielensä. Sen sijaan olisi oleellista kysyä, miksi kyseinen henkilö pahoittaa tästä mielensä. Onko taustalla joku laajempi ongelma, jonka ilmentymä tämä kyseinen, muiden silmissä vähäpätöinen, mielensä pahoittamisen syy on?

Otan nyt yhden esimerkin, johon olen itse jo lopen kyllästynyt: Lidlin maito. 

Milbonan maitokohusta nostettiin meteli. Siis ensin maidon mainonnasta nousi kohu ja sitten siitä kohusta nousi kohu. Pahoitettiin mieltä mainoksista ja mielensäpahoittamisesta. 

Lidlin mainonnan sloganit 'oikea maito väärässä tölkissä' ja 'tulla maitokaapista ulos' hyödyntävät varsin selvästi nykyistä kielen tapaa kuvata vähemmistöjä (eli vähemmistöön liittyvää kielen diskurssia), vaikka missään ei suoraan sanota, että 'tämä on nyt sitten transmaitoa, vähän niinku transsukupuolinen, mut maito, höhö'. Vitsin hauskuus perustuu nimen omaan siihen, että käytetään maitotuotteesta samanlaista kieltä, kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. 

Vitsit ovat tässä yhteydessä mauttomia ja pystyn näkemään, miksi osa sateenkaariväestä on kokenut, että mainonnassa käytetyt "hassut sloganit" vähättelevät heidän kokemuksiaan aiheesta. Voi tuntua hyvin pahalta, jos tulee vaikutelma, että itselle hyvin kipeästä asiasta on okei tehdä "hyvä läppä", jota käyttää tuottamaan rahallista hyötyä jollekin random kauppaketjulle. Pystyn myös näkemään, miksi joku on joskus voinut pitää sitä hyvänä ja ajankohtaisena läppänä ja ajatella, että tässähän kivasti tuetaan vähemmistöjä. Myös monet vähemmistöön kuuluvat pitävät vitsiä hauskana. Ehkä pitäisin jossain toisessa tilanteessa vastaavaa vitsiä itsekin hassuna. Siinä tilanteessa olisi selvää, että nauretaan vähemmistön kanssa, ei vähemmistölle. 

Varsin suuri osa juutalaisvitseistä on juutalaisten itsensä keksimiä. Se ei silti tarkoita, että niitä voisi muut kuin juutalaiset kertoa ilman, että se on äärimmäisen loukkaavaa. 

En loukkaantunut Lidlin maitomainoksesta. En pitänyt sitä erityisen hauskana myöskään. Se ei oikeastaan herättänyt juuri mitään erityisen vahvoja tuntemuksia mihinkään suuntaan. Kovin suurieleinen mesoaminen aiheesta puolin ja toisin sen sijaan tuntuu rasittavalta. Mainonnassa tehtiin virhearvio, virhearviosta huomautettiin, virhearviota pahoiteltiin ja virhearvion seurauksena tehdyt tuotokset poistettiin. Kaikki muu aiheen ympäriltä on minun näkökulmastani oikeastaan aika turhaa. Koko kohu on aika turha.

Asioita pitää voida kritisoida asiallisesti ilman, että sanotaan mielensäpahoittajaksi. Kuten myös mielestäni asioita pitää voida kritisoida asiallisesti ilman, että heilutellaan muitakaan leimakirveitä. Asiaton mölyäminen on sitten asia erikseen.

Ja tiedoksi, maailmassa on ollut nyt ja tulee olemaan luultavasti aina sekä täysin turhaa valittamista, että valtavia ongelmia. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan poista sitä, että vähäisempiinkin ongelmiin pitää voida puuttua ja vähäisemmät ongelmat voivat olla jonkun suuremman ongelman oireita.