Vuoden ensimmäinen maanantai

No ei kalenterin mukaan, mutta noin käytännössä tämä on ensimmäinen maanantai. Ensimmäinen päivä yliopistolla, ensimmäinen luento, ensimmäinen lounas yliopiston uusituissa ravintoloissa ensimmäinen harrastejärjestön palaveri ja niin edelleen.

Koska luento alkoi kymmeneltä, tai akateemisen vartin huomioon ottaen 10.15, päätin pistää herätyskellon soittamaan ajoissa 8.30. Ehtisin torkuttaa vaikka puoli tuntia. Syödä kunnon aamupalan rauhassa. Katsoa, missä luento on ja kävellä rauhassa yliopistolle.

Ja sitten unenpöpperössä ja loman jäliltä ruosteessa pistin torkun sijaan herätyskellon kiinni. Näin unta, jossa jokaisella oli oma debressiolta ja painajaisilta suojaava kettu ja minun piti palata vuorokausi takaisin ajassa voidakseni estää jotain tapahtumasta. Jostain syystä uni päättyi siihen, että olin töissä terveyskeskuksessa ja kaapistani löytyi gorgi, jonka selkään oli teipattu ilmastointiteipillä radiolähetin. En ole ihan varma mitä yhteyttä millään oli mihinkään.

Sitten heräsin ja huomasin nukkuneeni reilun tunnin. Kello oli 9.45. Söin kiireellä aamiaisen pukien vaatteita ja pakaten reppua. Menin pyörävarastoon toteamaan, että kumini ovat tyhjät ja juoksin pysäkille, johon tupaten täynnä oleva bussi saapui kuin tilauksesta. 

Olin yliopistolla noin klo 10.12 ja juoksentelin tovin ympäriinsä, ennenkui löysin oikean salin. Istuin luentosalin pankkiin klo 10.20 ja havaitsin, että luennoitsija ei ollut vielä ehtinyt edes aloittaa. 

Latailin Aapon, eli Oulun Yliopiston opiskelijoille suunnatun sovelluksen, josta voi katsoa luennot, muutokset niissä ja suoritetut opintopisteet näppärästi. Sen sai vihdoin tabletilleni ja se toimi jopa. Laskeskelin, että siitä huolimatta, että sain syksin aikana tehtyä vain 10 opintopistettä, saisin keväällä paikattua sen niin, että välttäisin ongelmat Kelan kanssa.

Yliopiston ravintolat olivat siirtyneet toisen yhtiön ylläpitämiksi vuoden vaihteesta ja pääsin tänään ensimmäistä kertaa havainnoimaan eroja. Positiivisena puolena täytynee mainita että erityisruokavalioita säilytetään vihdoin oikein, mikä on varsin lähellä laktoosi-intorelantin sydäntä. Heti siinä sydämen alapuolella olevassa suolistossa.

Tänään on muuten myös epävirallinen "nimenottopäivä" eli lähin vastineeni nimipäivälle. Vuosi sitten tänä päivänä, laitoin maistraatille hakemuksen nimen vaihtamisesta sukupuolineutraaliin. Sitä voisi juhlia jotenkin. Jos mä vaikka ostan keksiä tulevaan palaveriin.

Yllättävän hyvä maanantai siis. Kaikesta huolimatta. Ainakin tää antaa uskoa tulevaan vuoteen.