Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2014.

Muun edut

Olen monesti jo blogissani vinettänyt siitä, mitä vaikeuksia binäärisen sukupuolijaon mieheyden ja naiseuden ulkopuolelle asettautuminen aiheuttaa. Joku voisi ehkä jopa kysyä, miksi edes kannattaa olla ei-binääri.

Oikeastihan vastaus on, että ei kannatakaan olla. Paljon helpommalla pääsee, jos vain on kiltisti binääri. Valitettavasti sukupuoli ei taida olla valinta. Se vain on syvän essentiaalisella tasolla jotain, jota ihminen vain on. Ei kannata olla muunsukupuolinen. Jos kuitenkin sattuu sitä olemaan, sille ei voi mitään. Vessanpytystäkin voi tosin löytää sen kultareunuksen (vai oliko se sadepilven hopeareunus?).

Ei muunsukupuolisena oleminen siis kuitenkaan pelkkää kakkaa ole. (Välillä se on myös kusta.)

Selkein ja hyvin monelle osa-alueelle ulottuva positiivinen puoli siinä on tiedostavuus. Muunsukupuolisena huomaa paljon helpommin miesten ja naisten välisiä eroja ja ennen kaikkea eroavaisuutta siinä, miten heitä kohdellaan.

Kun sinut luetaan mieheksi, sinulle sallitaan tilaa; voit istua bussissa niin leveästi kuin huvittaa ja viereen istuva neiti yrittää istua siinä vieressä puolella pakaralla. (Oikeasti. Minulle kävi näin ja vaati kaiken keskittymiskyvyn, että sain oltua tuijottamatta neitiä suu auki. Tosissaanko hän sallii tämän minulle?) Naiseksi tulkitut henkilöt taas voivat saada viereensä yli-innokkaan keski-ikäisen miehen, jonka omasta mielestään hän on mitä sulavin playboy. Jos sinut tulkitaan naiseksi ja näytät eksyneeltä, vieressäsi on kohta viisi avuliasta suunnannäyttäjää. Jos sinut tulkitaan mieheksi ja näytät eksyneeltä, olet eksyksissä. Kato älynjatkeesi navigaattorista, missä olet. Piste.

Yhteiskunnallisina havainnoijina muunsukupuoliset ovat kullanarvoisia. He myös varmasti havaitsevat, kun jotain sukupuolitetaan tarpeettomasti. Kuten vaikka Tiimarin lastenkutsumallistoa. Tai silmälaseja (oikeasti, genitaaleillako niitä on tarkoitus käyttää?)

Muunsukupuolisena huomaa myös mielenkiintoisia eroavaisuuksia naisille ja miehille suunnatuissa tuotteissa. Esimerkiksi jostain syystä miehet eivät ilmeisesti käytä värillisiä sukkia. Tai värikkäitä vaatteita ylipäätäänkään. Eikä naisen kengännumero voi olla 42. Ja käytännössä täysin samasta tuotteesta tai palvelusta joutuu maksamaan eri hinnan, sukupuolen perusteella. Esimerkiksi vaikkapa partavaahto vs. säärten (ja ties minkä) sheivaamiseen tarkoitettu vaahto. Katsokaapa seuraavan kerran huviksenne kaupassa, mikä näiden hintaero on.

Viimeksi, kun katsoin, halvin (olisko ollu pirkka tai vastaava) naisten shaivausmönjä oli kalliimpaa kuin giletten parranajovaahto (kyllä, myös litrahinnaltaan). Ja jos olen oikein ymmärtänyt, gilette on vielä ihan brändi ja ilmeisesti jopa jokseenkin arvostettu tällä saralla. Oikeasti? Mitä helvettiä? Miten tätä perustellaan? Aivan, ei sitä tarvitse, koska kukaan ei kysy. Naiset ostaa naisten juttuja ja miehet miesten juttuja. Ei niiden välillä tarvitse vertailla hintoja. Noh, näistä pro tip teille: ostakaa värikkäät sukkanne naisten osastolta ja karvavaahdot miesten.

Jostain syystä myös ihan tavallinen hiusten leikkaus on paljon kalliimpaa naisille kuin miehille. Vaikka kysymys olisi täsmälleen samasta mallista. On varmasti myös paljon asioita, jotka ovat miehille kalliimpia kuin naisille. (Niistä voi vinkata kommentilla.) Luulisi, että nämä joistain tuotteista väkisin miehille suunnatut versiot olisivat sellaisia (niinkuin hammastahna ja about kaikki doven tuotteet). En tosin ymmärrä miksi kukaan haluaisi maksaa ylimääräistä siitä, että saa samaa paskaa eri värisessä tuubissa.

Tällaisten asioiden huomaaminen ja tiedostaminen siis auttaa säästämään rahaa ja toisinaan manipuloimaan ympäristöä kohtelemaan toivotulla tavalla. Tämän lisäksi yhtään gender-blend -taipumuksia omaavat yksilöt pystyvät mukautumaan hyvin monenlaisiin porukkoihin ja ymmärtämään hyvin erilaisia sukupuolirepresentaatioita. Parhaimmillaan muunsukupuolinen pystyy yhdistämään feminiiniset ja maskuliiniset taipumuksensa tavalla, joka jättää cis-ihmiset varjoonsa. Binäärin ulkopuolelle asettuminen myös mahdollistaa luontevan syyn napsia kummastakin tarjotusta vaihtoehdosta parhaat päältä. Ei tarvitse olla Nainen eikä Mies, omiakseen jotain näille tarjottuja tavaroita, luonteenpiirteitä tai abstraktimpia asioita.

Lisäbonuksena mukana on vielä viihde-elementti: aina voi myös hämmentää ihmisiä, jotka ovat tottuneet liian hyvin kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään.

Riippuvaisen kirja-arvio

Päässäni surisee ja tunnen kaulavaltimoni sykkivän. Samaan aikaan pelkään tätä kamaa ja mun on pakko saada sitä lisää. Olen addikti. Kumma, että tajuan sen vasta nyt. Ehkä se on helppo olla huomaamatta, kun pystyn ajoittain olemaan pitkiäkin aikoja ilman. Tai sitten se johtuu vain siitä, että en ollut vielä saanut kunnolla kovempaa kamaa. Olen addiktoitunut tarinoihin. Ja viimeisin lukemani pisti todella niin sanotusti primääriset toiminnot resonoimaan. Voimakkaasti.

Lähdin lukemaan tätä vailla ennakko-oletuksia, mitä nyt tiesin kirjailijan olevan hyvä (tuskin olisin muuten tätä kirjaa ottanutkaan). Haluaisin suoda saman teille, mutta vakuuttaakseni teidät siitä, että tämä pitää lukea, en varmaan voi. Olihan tämä minunkin lukulistallani vasta viidentenä.

Johanna Sinisalon Auringon ydin. Takakansiteksti oli taas sitä spoilaavaa shaibaa, mitä yleensäkin. Älkää missään tapauksessa lukeko sitä. Lukekaa se vitun kirja. Takakansiteksti on kuin amatöörin raapustama lyijykynäluonnos oikeasta kukasta.

Herranjumala. Sitä viiltävää satiirin tarkkuutta, jolla Sinisalo kuvaa sukupuolta ja sen asemaa tässä näennäisen dystopisessa yhteiskunnassa. Tässä tuli annos satiiria, dystopiaa, murhamysteeriä, reindeerspottingia, uusikummaa ja kauhua samassa paketissa. Vieläkin kihelmöi, kiemurtelee ja tärisee.

Samaan aikaan haluaisin suositella tätä kaikille ja kieltää ehdottomasti lukemasta tätä. Sinisalon kuvaama yhteiskunta on samaan aikaan ylittänyt pahimman painajaiseni ja aivan äärimmäisen nerokas ja toimiva. Tämä ahdisti minua vielä enemmän kuin Metro 2033 ja Vuonna 1984 yhteensä.

Noin muunsukupuolisena päähenkilön kuvaus ja havainnot sukupuolesta tuntuivat kipeän osuvilta. Synestesia oli hyvin mielenkiintoinen ja omaleimainen lisä päähenkilön persoonallisuudessa ja se nivoutui sievästi osaksi päähenkilön havaintoja. Chiliriippuvuuskin pitänee mainita, sillä se nivoutui myös hyvin mielenkiintoisella tavalla osaksi koko teosta. 

Enkä minä voi malttaa odottaa seuraavaa annostani.

// MUOK
Huomasin, että teoksissa mukana olleilla artikkeileilla on sinisalomaiseen tapaan vahvasti pohjaa myös todellisuudessa. Mulle tuli huono olo. Joku on oikeasti kirjoittanut noita. Eikä niillä tainnut olla satiiri mielessä.

// MUOK 2
Ja lisäksi kirja representoi isomman sisaruksen vastuuta. Olen edelleen hajalla.

// MUOK 3
RODUNJALOSTUKSELLISET NÄKÖKULMAT! Ansaitsee myös maininnan. Tässä kirjassa on liikaa mainittavaa yhteen merkintään. Ehkä parempi, etten mene lukemaan mitään arvosteluja tästä, koska sydämeni itkee verta, jos törmään murska-arvosteluun ja saatan tehdä jotain harkitsematonta ja ilkeää.

// MUOK 4
En ilmeisesti ole ainoa, jota kirja on suuresti viihdyttänyt ja kauhistuttanut:
Aavetaajuus, Kirjakissa

Oranssi saurukseni

Näin unta. En heti herättyäni edes ajatellut näkemääni unta, mutta se palautui randomisti mieleeni puolentoista tunnin valveilla olon jälkeen.

Unen miljöö oli mielenkiintoinen. Postapokalyptisyyteen oli viitteitä, kuten se, että kaikki rakennukset olivat hylättyjä ja osittain raunioituneita ja metsittyneitä. Tunnelmaltaan uni oli kuitenkin varsin kaukana maailmanloppuvisioista. Sää oli koko unen ajan aurinkoinen ja oli joko aamu ja päivä. Metsä oli rehevä ja kaunis ja oikeastaan pidin miljööstä. Asuimme tai ainakin oleilimme paljon hylätyissä rakennuksissa, jotka eivät muistuttaneet hirvittävästi mitään paikkaa, jonka olisin tunnistanut. Rakennukset tuntuivat olevan jotenkin "ei kenenkään omistamia" ja ikäänkuin osa miljöötä ja luontoa. Emme myöskään erityisesti kiinnittäneet huomiota rakennusten raunioitumiseen, vaan se vaikutti olevan meille asioiden luonnollinen järjestys.

Unen tapahtumat eivät edenneet lineaarisesti kronologisessa järjestyksessä, mutta kerron ne siten, koska tarinan kaarta on helpompi hahmottaa.

Minä ja muutama muu henkilö olimme yhden rakennuksen raunioissa, kun sinne tuli dinosaurus. Se muistutti ulkoisesti oranssinkirjavaa tyrannosaurus rexiä. Se saattoi olla hieman pienen puoleinen, mutta sitä on vaikea arvioida, koska unessa asioiden koko saattaa vaihdella. Se oli kuitenkin koko unen ajan paljon minua isompi ja kykeneväinen nielaisemaan minut kohtalaisen yhtenä kappaleena. Mutta kuitenkin riittävän pieni, että se mahtui ensimmäisessä kohtaamisessamme kömpimään suuresta oviaukosta sisään rakennukseen.

Seisoin nurkassa ja näin sivuprofiilista, kuinka dinosauruksen pää ilmestyi oviaukosta. Sillä oli valtavat hampaat ja suu. Tiesin, että se pystyisi vaivatta hotkaisemaan minut. Pelkäsin jokaista hengenvetoani. Peto katsoi minua, mutta ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta. Se jatkoi eteenpäin. Tiesin, että minun olisi kesytettävä se. Ei kenenkään käskystä, vaan jonkinlaisen sisäisen pakon sanelemana. Tiesin myös, että se olisi vaikeaa, olisin jatkuvasti kuolemanvaarassa, mutta onnistuisin siinä (ellen kuolisi ensin). Jotenkin en unessa edes ajatellut, että voisin vaikka juosta sitä karkuun tai mennä jonnekin muualle asumaan.

Seurasin sitä. Annoin sen tottua hajuuni. Lähestyin sitä aina sen verran kuin pystyin. Pelkäsin kuollakseni, mutta tein sitä silti. Ajattelin, että pelko pitää minut hengissä. Että on hyvä olla varuillaan.

Toinen unessa muistamani kohtaaminen (näiden kahden välissä oli kuitenkin selkeästi ollut muitakin kohtaamisia ja tilanne oli jo jotenkin tuttu meille molemmille) tapahtui rakennuksen ulkopuolella, jonkinlaisella sisäpihalla, jossa oli kasa kiviä.

Lähestyin saurusta varovasti, kokeilevasti. Ikäänkuin varmistaisin, millä tuulella se on ja etten säikäyttäisi sitä. Se vaikutti ottavan minut ihan hyvin vastaan. Taputtelin sitä kuonolle ja rapsutin kohdasta, jonne se ei itse tynkäraajoillaan ylettynyt.

Sitten minulla on hämärä muistikuva jostain myöhemmästä kohtaamisesta, missä puuhastelimme jotain yhdessä, eikä minun tarvinnut varsinaisesti enää pelätä. Ison eläimen kanssa kuitenkin piti olla varovainen, mutta en varsinaisesti pelännyt.


Tää oli jännä uni. Se oli hyvin virkistävä, juonellinen ja jotenkin moniulotteinen ja värikäs. Joku haluaa harrastaa unien tulkintaa, niin saa ilman muuta heittää tulkintoja. Ystävieni unikirja tosin luultavasti pitää saurusta jonkinlaisena fallossymbolina.

Mut olis kyl aika jännää, jos olis oma tyrannosaurus.

Luonnelauantai: laiskuus

Laiskuus
Nimitän tässä yhteydessä laiskuudeksi fyysistä mukavuudenhalua. Fyysisesti ja fyysisiin asioihin liittyen minulla on usein korkea kynnys lähteä kokeilemaan mukavuusalueeni rajoja.

Nyt laiskottaa kirjoittamisenkin suhteen sen verran, etten jaksa analysoida tätä pidemmälle.


Luonnelauantai-postaussarja päättyy tähän. Enkä jaksa aloittaa uutta säännöllistä sarjaa. Koska olen laiska. (Ja en keksinyt, mistä tekisin sarjaa.)

Videoita Interwebsistä

Pari videota herättämään ajatuksia:





Ja sitten, koska en onnistunut liittämään kesäkumibiisiä, niin saatte linkin artikkeliin, johon kyseinen video on linkitetty.

Kesän To-Do-List

Varointan, että tässä blogimerkinnässä on paljon listaamista ja turhankin yksityiskohtaista tietoa opintojeni rakenteesta. 

En alkuperäisten suunnitelmieni mukaisesti hakenut kesäopintotukea, mutta olisi silti hyvä saada seuraavat asiat tehtyä pois roikkumasta:

Kandintutkintoon:
- Essee viestinnän tutkimuksesta
- Essee Viron elokuvahistoriasta
- Referaatti virosta

Maisterintutkintoon:
- Ruumis ja teoria luentopäiväkirja
- Oppimispäiväkirja Tove Jansson-luennoista
- Essee Metrosta
(- Oppimispäiväkirja kirjallisuudesta yhteiskunnassa
- Korvaava tehtävä ylläolevien poissaolojen takia)

Tavoitteenani olisi valmistua syksyllä, joten kursseja pitäisi saada tehtyä. En ole aivan varma, mihin laitan kurssin Kirjallisuus yhteiskunnassa, jos en saa sitä maisteriopintojen puolelle, joten en ole priorisoinut sitä kovin korkealle. Metro menee väkisinkin maisteriopintojen puolelle, joten vähän sama homma. Myös Tove Jansson taitaa mennä maisteriopintojen puolelle. Lienee siis parempi, että en ota niistä paineita, vaan teen ne siis loppuun vasta ensikevääksi. Syksyllä haluan valmistua humanististen tieteiden kandidaatiksi.

Sidenote: 
• Valmistuakseen humanistisesta tiedekunnasta kandidaatiksi, täytyy olla 180-190 opintopistettä suoritettuna ja maisterivaiheen opinnot ovat 120 op.
• Minulla on opinto-oikeus Oulun yliopistoon 31.07.2018 saakka. Aloitin opinnot 2011 syksyllä.
• Olen suorittanut käytännössä kaikki kandidaatin tutkintoon vaadittavat oman aineeni opinnot
• Oman aineen opintojen lisäksi tarvitaan 2-3 sivuainetta joista on perusopinnot tai perus- ja aineopinnot suoritettu
• Perusopinnot ovat kaikista aineista 25 noppaa
• Noppa = op = opari = opintopiste

Yhteensä tutkinnostani puuttuu vielä:
2 op Suullisesta viestinnästä
15 op Viestinnän sivuaineesta (niistä 5 op tulee yllämainitusta esseestä, eli 10 op syksylle)
14 op Viron sivuaineesta (niistä 6 op tulee yllämainituista, eli 8 op syksylle)
10 op Elokuvatutkimuksesta (niistä 6 op yllämainitusta, eli 4 op syksylle)
2 op Muita opintoja 


Eli yhteensä mulla on esseitä yms. tehtävänä 17 opintopisteen edestä jonka jälkeen syksylle jäisi 26 opintopistettä suoritettavaksi. Ei mitenkään mahdotonta. 

(Arvioisin, että tekemättömissä töissä roikkuu 15 noppaa maisterivaiheen opintoja.)