Vahakynttilöitä, olkaa hyvä
Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni kesäksi. Siitä seurasi erinäisiä asioita, kuten esimerkiksi 160 senttiä leveä sänkyni piti viedä kaverille kesähoitoon. Se oli... varsin mielenkiintoista. Minä sitten kaverin kanssa roudasimme sitä enemmän ja vähemmän osissa pitkin portaita.
Se myös tarkoitti sitä, että rastoja pyöritelleet kaverini jäivät Ouluun. Tänään pyysin äitiä pyörittelemään niitä vahan kanssa. Oletin homman olevan hanskassa jotenkin edellisten rastojen jäljiltä. Pian kuitenkin sain huomata kantavani päässäni noin neljääkymmentä liki oljenkeltaista vahakynttilää.Vaha tuntui märältä sormiin ja pötköt olivat kovana sojottavia pötköjä, limaisella päällyställä. Tuli tosiaan äitini sanoin ”vähän liikaa”.
Sen jälkeen pyörittelimme ja nyhdimme niitä sitten hyvän tovin talouspaperin kanssa. Kaikkein päällimmäinen kerros vissiinkin vahaa lähtikin joko papereihimme, tai sitten imeytyi sisälle. Vieläkin ne tosin tuntuvat melko... ällöiltä koskea. Toivottavasti vaha imeytyy tässä yön aikana joko takun sisälle tai sitten edes tyynynliinaani. Nyt se tosin näyttää epätodennäköiseltä, sillä vaha on ilmeisesti alkanut jotenkin jähmettyä tän rastan pinnalle.
Sitten vähän takkutriviaa: Pelkät esteettiset syyt eivät ole ainoita, minkä vuoksi pötköjen vahaamista tönköiksi pitää välttää. Jos vahaa kosteaa takkua tai pötkön pinta ei hengitä, vesi ei pääse haihtumaan sen sisältä ja voi käydä niin, että tukka homehtuu. Sehän vasta ihan saatanan kivaa sitten olisikin.
Ei niitä kuitenkaan oikein näinkään voi jättää, vaan pakko ne on pestä jossain vaiheessa senkin takia, että ties miltä tuo vaha alkaa vanhetessaan haista. Pitää siis ensiviikolla pestä ne jossain vaiheessa syväpuhdistavalla aineella ja kuivata kunnolla.
Ei helvetin helvetti.
Se myös tarkoitti sitä, että rastoja pyöritelleet kaverini jäivät Ouluun. Tänään pyysin äitiä pyörittelemään niitä vahan kanssa. Oletin homman olevan hanskassa jotenkin edellisten rastojen jäljiltä. Pian kuitenkin sain huomata kantavani päässäni noin neljääkymmentä liki oljenkeltaista vahakynttilää.Vaha tuntui märältä sormiin ja pötköt olivat kovana sojottavia pötköjä, limaisella päällyställä. Tuli tosiaan äitini sanoin ”vähän liikaa”.
Sen jälkeen pyörittelimme ja nyhdimme niitä sitten hyvän tovin talouspaperin kanssa. Kaikkein päällimmäinen kerros vissiinkin vahaa lähtikin joko papereihimme, tai sitten imeytyi sisälle. Vieläkin ne tosin tuntuvat melko... ällöiltä koskea. Toivottavasti vaha imeytyy tässä yön aikana joko takun sisälle tai sitten edes tyynynliinaani. Nyt se tosin näyttää epätodennäköiseltä, sillä vaha on ilmeisesti alkanut jotenkin jähmettyä tän rastan pinnalle.
Sitten vähän takkutriviaa: Pelkät esteettiset syyt eivät ole ainoita, minkä vuoksi pötköjen vahaamista tönköiksi pitää välttää. Jos vahaa kosteaa takkua tai pötkön pinta ei hengitä, vesi ei pääse haihtumaan sen sisältä ja voi käydä niin, että tukka homehtuu. Sehän vasta ihan saatanan kivaa sitten olisikin.
Ei niitä kuitenkaan oikein näinkään voi jättää, vaan pakko ne on pestä jossain vaiheessa senkin takia, että ties miltä tuo vaha alkaa vanhetessaan haista. Pitää siis ensiviikolla pestä ne jossain vaiheessa syväpuhdistavalla aineella ja kuivata kunnolla.
Ei helvetin helvetti.
Kommentit
Lähetä kommentti