Kirjoittamista, ah kirjoittamista
Sitten vaihteeksi olen päässyt siirtymään lempijunaharrastuksiini: blogimerkinnän kirjoittamiseen. Tänään pendolino mitä ilmeisemmin kulkee varsin rivakkaa vauhtia. Itse asiassa hieman pelottavankin rivakkaa. Routavauriot on ilmeisesti korjattu – tai sitten junamme kuljettajaa ei ole tiedotettu niistä.
No oli miten oli, on mukava kirjoittaa näin vaihteeksi asioita, mitä ei ole ensinnäkään pakko kirjoittaa ja toisekseen ei tarvitse välittää sen akateemisesta pätevyydestä, eikä tarvitse palauttaa sitä yhtään kenellekään, yhtään minkään päivän puolella. Ah, tätä nautintoa.
Viime sunnuntaina minun piti palauttaa yksi luentopäiväkirja (15 sivua), ja kaksi esseetä (toinen 15 ja toinen 2-3 sivua). Kirjoitin käytännössä molemmat esseet eilen. Tai no... esseeni on käytännössä luentopäiväkirjani toisin jäsennettynä (- jotain esseen kannalta irrelevantiampia asioita + jotain mikä liittää asiat peremmin yhteen).
Tuli myös todettua, että 2-3 sivuinen essee on mahdollista tuottaa tunnissa. Kovin hyvä siitä esseestä ei tullut... tai no mitäs tässä kaunistelemaan paskaa mitä paskaa, mutta sainpahan kaiken valmiiksi aikataulussa. Vaikka tällainen kirjoitusurakka on nyt todettu mahdolliseksi, en sitä rehellisesti sanoen voi suositella – en itselleni enkä kenelläkään muullekaan. Inhottaa tehdä asioita vähän sinne päin. Esseestä jäi sivunumerotkin puuttumaan.
Tämän päivän voisi ottaa rennosti. Huomenna pitää sitten alkaa hoidella sellaisia juttuja, joiden hoitaminen jäi viime viikolla kakkoseksi luentopäiväkirjan ja esseiden rinnalla. Kyllä tää kevät taas tästä.
Ah niin. Vielä sellainen pikkujuttu, että sain kesätöitä. Tällä viikolla pitää taas jatkaa kunnon-nostatus projektiani noin kesätöitäkin ajatellen, sillä siihen sisältyy fyysisesti vaativia juttuja.
Aloitin parisen viikkoa sitten yhden sellaisen juoksuohjelman noudattamisen. Se sujuu ihan hyvin jaksan juosta jo kevyesti asunnoltani paitsi lähimmälle bussipysäkille, myös sellaiselle vähän kauempana olevalle, mistä menee enemmän busseja. Hienoa, aiemmin en jaksanut juosta yhtäjaksoisesti edes lähimmälle pysäkille. Voisi myös alkaa kulkea taas pyörällä yliopistolla. Luovuin pyöräilemisestä suunnilleen helmikuun lopulla, kun alkoi olla joko aivan liian kylmä, tai liukasta tai sohjoista. Nyt pyörätiet on taas sulat.
No oli miten oli, on mukava kirjoittaa näin vaihteeksi asioita, mitä ei ole ensinnäkään pakko kirjoittaa ja toisekseen ei tarvitse välittää sen akateemisesta pätevyydestä, eikä tarvitse palauttaa sitä yhtään kenellekään, yhtään minkään päivän puolella. Ah, tätä nautintoa.
Viime sunnuntaina minun piti palauttaa yksi luentopäiväkirja (15 sivua), ja kaksi esseetä (toinen 15 ja toinen 2-3 sivua). Kirjoitin käytännössä molemmat esseet eilen. Tai no... esseeni on käytännössä luentopäiväkirjani toisin jäsennettynä (- jotain esseen kannalta irrelevantiampia asioita + jotain mikä liittää asiat peremmin yhteen).
Tuli myös todettua, että 2-3 sivuinen essee on mahdollista tuottaa tunnissa. Kovin hyvä siitä esseestä ei tullut... tai no mitäs tässä kaunistelemaan paskaa mitä paskaa, mutta sainpahan kaiken valmiiksi aikataulussa. Vaikka tällainen kirjoitusurakka on nyt todettu mahdolliseksi, en sitä rehellisesti sanoen voi suositella – en itselleni enkä kenelläkään muullekaan. Inhottaa tehdä asioita vähän sinne päin. Esseestä jäi sivunumerotkin puuttumaan.
Tämän päivän voisi ottaa rennosti. Huomenna pitää sitten alkaa hoidella sellaisia juttuja, joiden hoitaminen jäi viime viikolla kakkoseksi luentopäiväkirjan ja esseiden rinnalla. Kyllä tää kevät taas tästä.
Ah niin. Vielä sellainen pikkujuttu, että sain kesätöitä. Tällä viikolla pitää taas jatkaa kunnon-nostatus projektiani noin kesätöitäkin ajatellen, sillä siihen sisältyy fyysisesti vaativia juttuja.
Aloitin parisen viikkoa sitten yhden sellaisen juoksuohjelman noudattamisen. Se sujuu ihan hyvin jaksan juosta jo kevyesti asunnoltani paitsi lähimmälle bussipysäkille, myös sellaiselle vähän kauempana olevalle, mistä menee enemmän busseja. Hienoa, aiemmin en jaksanut juosta yhtäjaksoisesti edes lähimmälle pysäkille. Voisi myös alkaa kulkea taas pyörällä yliopistolla. Luovuin pyöräilemisestä suunnilleen helmikuun lopulla, kun alkoi olla joko aivan liian kylmä, tai liukasta tai sohjoista. Nyt pyörätiet on taas sulat.
Kommentit
Lähetä kommentti