Johdatusta Ouluun
On jotenki vaan niin jäätävää, miten kaikki tuntuu järjestyvän mun opiskelupaikan suhteen. Todellakin tuntuu, että mut on niin tarkoitettu sinne.
Ensiksi... Menen pääsykokeisiin ja käännän paperin esiin, kun ne antavat luvan aloittaa koe. Silmiini pomppaa ensimmäisenä tehtävä runosta, joka on kokoelmasta nimeltä Sudenmorsian. Ja arvatkaa vaan, kuka on tehnyt kaksi kirjallisuusanalyysia Aino Kallaksen kyseisen nimisestä teoksesta, johon se kovin intertekstuaalisesti viittaili?
Siinä vaiheessa tuli jo niin sellanen fiilis, että mut on niin tarkotettu tänne. Fiilis vain vahvistui, kun muita ovia opiskelupaikoista ei sitten avattukaan. Sitten siis vain asuntoa etsimään...
Löysin helposti PSOASin, Lyyran ja OYY:n ja heitin kaikkiin ilmoitusta. Tuli yksi vastaus ja ihan perfektosta kämpästä mukavan oloiselta kämppikseltä. Ainoa vika oli, että kämppä oli keskustassa, eli vähän kauempana yliopistolta. Kenties ylhäältä jotain vihjailua, että pitäisi harrastaa enemmän kuntoilua? Pyörällähän sitä pääsee ihan kivasti. Mutta siis... kämppä on vesineen ja nettiyhteyden kanssa noin 300 eetua kuussa + sähkö kulutuksen mukaan. Remontoitu, kuvista päätellen komean näköinen, kun asunnon laittanut rouva oli kuulemma arkkitehti. Tilaakin neliöistä päätellen pitäisi olla ihan mukavasti.
Päädyttyäni todellakin ottamaan tämän kämpän aloin tuossa pari iltaa sitten järkeillä, että pitäisi varmaan kysäistä kämppikseltä vuokrajutuista ja mitä keittiökamoja yms on, että ei tarvitse raahata suotta kaikkia omia kamoja, kun voi käyttää yhteisestikin. No kun pääsen sähköpostiin asti kysyäkseni asiaa, näen jo tulevan kämppikseni vastanneen juurikin näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.
Siinä sitten myös paljastui, että varmaan kandee hommata lamppu, koska huoneessani ei ilmeisesti sellaista ole. Kertaakaan muuttamatta eihän minulle olisi tullut mieleenkään ottaa kattolamppua mukaan. Jo ennen tätä järkeilin, että eräs serkkuni olisi varmaan passelia matkaseuraa, sillä poikakaverini on jo muuttaessani opiskelemassa, ja tarvitsen jonkun ajamaan auton takaisin yli viidensadan kilometrin päähän kotiin. Serkulleni auto on jo ennestään tuttu ja sillä on muutenkin kaikenlaisia ajokortteja, joten ei ole ongelma ajaa kuorma-autoksi rekisteröidyllä autolla, tai autolla peräkärryn kanssa, tai mitä tahansa, mitä ne keksivätkin antaa minulle muuton ajaksi lainaan. Toisekseen serkku on liki kaksimetrinen ja opiskelee sähkömieheksi, joten kattolamppukin siirtynee paikoilleen ongelmitta.
Noh ajattelin, että ehdin varmaan kysyä päästyäni Suomeenkin asiasta, joten en jaksanut soittaa serkulle. Sitten kävikin niin, että serkku soitti minulle (ihan muista asioista tosin). Siinä tuli sitten sekin samalla sovittua.
Jäätävää, miten kaikki järjestyykin. Varsinaista johdatusta.
Ensiksi... Menen pääsykokeisiin ja käännän paperin esiin, kun ne antavat luvan aloittaa koe. Silmiini pomppaa ensimmäisenä tehtävä runosta, joka on kokoelmasta nimeltä Sudenmorsian. Ja arvatkaa vaan, kuka on tehnyt kaksi kirjallisuusanalyysia Aino Kallaksen kyseisen nimisestä teoksesta, johon se kovin intertekstuaalisesti viittaili?
Siinä vaiheessa tuli jo niin sellanen fiilis, että mut on niin tarkotettu tänne. Fiilis vain vahvistui, kun muita ovia opiskelupaikoista ei sitten avattukaan. Sitten siis vain asuntoa etsimään...
Löysin helposti PSOASin, Lyyran ja OYY:n ja heitin kaikkiin ilmoitusta. Tuli yksi vastaus ja ihan perfektosta kämpästä mukavan oloiselta kämppikseltä. Ainoa vika oli, että kämppä oli keskustassa, eli vähän kauempana yliopistolta. Kenties ylhäältä jotain vihjailua, että pitäisi harrastaa enemmän kuntoilua? Pyörällähän sitä pääsee ihan kivasti. Mutta siis... kämppä on vesineen ja nettiyhteyden kanssa noin 300 eetua kuussa + sähkö kulutuksen mukaan. Remontoitu, kuvista päätellen komean näköinen, kun asunnon laittanut rouva oli kuulemma arkkitehti. Tilaakin neliöistä päätellen pitäisi olla ihan mukavasti.
Päädyttyäni todellakin ottamaan tämän kämpän aloin tuossa pari iltaa sitten järkeillä, että pitäisi varmaan kysäistä kämppikseltä vuokrajutuista ja mitä keittiökamoja yms on, että ei tarvitse raahata suotta kaikkia omia kamoja, kun voi käyttää yhteisestikin. No kun pääsen sähköpostiin asti kysyäkseni asiaa, näen jo tulevan kämppikseni vastanneen juurikin näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.
Siinä sitten myös paljastui, että varmaan kandee hommata lamppu, koska huoneessani ei ilmeisesti sellaista ole. Kertaakaan muuttamatta eihän minulle olisi tullut mieleenkään ottaa kattolamppua mukaan. Jo ennen tätä järkeilin, että eräs serkkuni olisi varmaan passelia matkaseuraa, sillä poikakaverini on jo muuttaessani opiskelemassa, ja tarvitsen jonkun ajamaan auton takaisin yli viidensadan kilometrin päähän kotiin. Serkulleni auto on jo ennestään tuttu ja sillä on muutenkin kaikenlaisia ajokortteja, joten ei ole ongelma ajaa kuorma-autoksi rekisteröidyllä autolla, tai autolla peräkärryn kanssa, tai mitä tahansa, mitä ne keksivätkin antaa minulle muuton ajaksi lainaan. Toisekseen serkku on liki kaksimetrinen ja opiskelee sähkömieheksi, joten kattolamppukin siirtynee paikoilleen ongelmitta.
Noh ajattelin, että ehdin varmaan kysyä päästyäni Suomeenkin asiasta, joten en jaksanut soittaa serkulle. Sitten kävikin niin, että serkku soitti minulle (ihan muista asioista tosin). Siinä tuli sitten sekin samalla sovittua.
Jäätävää, miten kaikki järjestyykin. Varsinaista johdatusta.
Kommentit
Lähetä kommentti