Lomaa Levillä

Lähdettiin sunnuntaina joskus kolmen maissa kohti Leviä. En tietysti saanut nukuttua varmaan yhtään. Sen parin tunnin yrityksen ajan kissa kyhnytti vieressä itseään ja tunki karvoja nenääni.

Joskus iltapäivällä olimme perillä. On tunnustettava, että se kämppä oli hyvin siisti verrattuna moniin muihin, missä olemme lomia joskus viettäneet. Sisustuksellisestikin tykkäsin. Tulopäivä lähinnä lagailtiin ja ihmeteltiin, mitä lähistöltä löytyy. Maanantai vietettiin mäessä, mistä on muistona edelleen kipeät pohjelihakset. Laskimme lähinnä sinisiä rinteitä ja siten vältyimmekin enimmäkseen järkytyksiltä. 

Yksi, lähellä huippua oleva rinne oli tosin ihan jäässä, mikä ei ollut kovin mieltä ylentävää. Muutoin oli ihan mukavaa, vaikka aika tumpeloksi itseni suksien päällä tunsinkin. Hauskaa, kun 2-vuotiaatkin laskettelevat minua sujuvammin...

Tiistai yritettiin toipua ja lähdettiin kotia kohti. Isä oli kuulemma alusta asti ollut sitä mieltä, että tällaiselle reissulle. Samaan hengenvetoon se kuitenkin totesi, että se oli kuitenkin oikeastaan hyvänmittainen reissu tähän väliin, noin isän firmaa ajatellen. On kuulemma riittämiin töitä. Silloin kun on rahaa, ei ole aikaa, mutta silloin kun ei ole töitä, niin ei ole rahaakaan reissata. Sellaista se yrittäminen on.

Matkan aikana sain luettua pääsykoekirjani Kuperat ja Koverat ja vähän jatkettua Katseen voimaa. Kuten vähän arvelinkin, romaani on ilmeisesti kaikkein vähiten kuivin pääsykoekirjani. Ajattelin, että luen sen siksi ensin, sitten muut analysointiin välineitä antavat kirjat ja sitten vielä romaanin uudelleen näiden välineiden kera.

Huomiseksi olisi töitä ja sen jälkeen tulee opistolta kavereita käymään. Sitten takaisin opiskelemaan. Jos sitä vaikka saisi loman jälkeen jotain konkreettista aikaiseksi ennakkotehtävien suhteen.

Koska kuvat on kivoja, laitan perään läjän Icicum-jäämaailmasta ottamistani valokuvista.