Miljoona maailmaa päästäni
Mä oon ollu koko päivän ihan liekeissä. Siis ihan koko päivän. Heti puolen yön jälkeen kirjoitin novellin. Näin varmaan koko yön jotain tosi luovia unia. Sääli etten muista niistä yhtäkään. Heti herättyäni tunsn lähes pakonomaista tarvetta kirjoittaa vuodatus. Heti sen jälkeen kirjoitin runon Aavistuksien maa.
Olen vahingossa iskenyt johonkin kirjoitussuoneen ja tuntuu kuin päästäni yrittäisi päästä miljoona maailmaa ulos samanaikaisesti. Välillä tuntuu, että inspiraatio on kuollut ja sitten se yhtäkkiä reväyttää näyttävän comebackin.
Lupasin eilen veljelleni, että menemme käymään kaupungilla. No enhän minä olisi halunnut jättää tietokonettani rauhaan hetkeksikään. Lähdimme sitten kuitenkin. Puolessa hajamielistä matkaani välissä tajusin, että mä unohdin vallan kotiin sen, minkä takia mä oikeastaan olin lähdössä kaupungille. (Ei, en veljeäni vaan kirjeen, mikä piti postittaa.) Käänsin auton ja lähdin takaisin kotia kohti samalla kun muotoilin päässäni tätä blogikirjoitusta. (En vain voinut jättää kirjoittamista, vaikkei materiaaleja ollutkaan.) Yhtäkkiä tajusin, että tiellä on joku koirankokoinen luonnonvalkoinen möykky. Klumpklumps ja auto luisteli hetken ennenkuin sain sen taas hallintaan.
Olen vahingossa iskenyt johonkin kirjoitussuoneen ja tuntuu kuin päästäni yrittäisi päästä miljoona maailmaa ulos samanaikaisesti. Välillä tuntuu, että inspiraatio on kuollut ja sitten se yhtäkkiä reväyttää näyttävän comebackin.
Lupasin eilen veljelleni, että menemme käymään kaupungilla. No enhän minä olisi halunnut jättää tietokonettani rauhaan hetkeksikään. Lähdimme sitten kuitenkin. Puolessa hajamielistä matkaani välissä tajusin, että mä unohdin vallan kotiin sen, minkä takia mä oikeastaan olin lähdössä kaupungille. (Ei, en veljeäni vaan kirjeen, mikä piti postittaa.) Käänsin auton ja lähdin takaisin kotia kohti samalla kun muotoilin päässäni tätä blogikirjoitusta. (En vain voinut jättää kirjoittamista, vaikkei materiaaleja ollutkaan.) Yhtäkkiä tajusin, että tiellä on joku koirankokoinen luonnonvalkoinen möykky. Klumpklumps ja auto luisteli hetken ennenkuin sain sen taas hallintaan.
”Mikä se oli?” kysyin veljeltäni.
”Lunta...”
”...toivottavasti”
”Mä kyl pelkään, ett se oli eläin.”
Mielessäni välähti kuva setämme samojedistä.
Ajoimme takaisin pihaan. Hain kirjeen ja lähdimme takaisin. Hidastin kohdalla, jossa muistin möykyn olleen. Helpotukseksemme totesimme sen olevan vain likaista lunta, joka oli luultavasti tipunut jonkun traktorin kyydistä.
No pääsimme kaupungille ja huomasin tutun veripisaran kuvan kaupan ilmoitustaululla. Kävin vilkaisemassa, että niin koskas täällä on verenluovutus. 30.12 torstaina kello 14 -18. Kelasin asiaa hetken aikaa. Varmistin veljeltäni päivämäärän ja totesin, että se on tänään tunnin päästä. Kävimme hakemassa raketit, joiden vuoksi veljeni halusi kaupungille ja menimme kirjastoon tappamaan aikaa. Jätin hänet tappamaan aikaa tunnin kuluttua ja menin itse verenluovutukseen, jonka sijainnin olin tarkistanut googlemapsistä. Veljeni ei voinut tulla, koska hän oli vasta 16.
Luovutin 4,5 desiä verta, sain tietää olevani B+, join kupin teetä ja lähdin hakemaan veljeäni. Toivoin, että se olisi yhä kirjastolla, sillä minulla ei ollut kännykkää mukana. Se sattui juuri pyörähtämään kirjaston parkkipaikalla, kun olin ajamassa sinne. Onneksi. Oli kuulemma lähettämässä mulle viestiä, että menee kaupoille, kun mulla vaan kestää.
”Lunta...”
”...toivottavasti”
”Mä kyl pelkään, ett se oli eläin.”
Mielessäni välähti kuva setämme samojedistä.
Ajoimme takaisin pihaan. Hain kirjeen ja lähdimme takaisin. Hidastin kohdalla, jossa muistin möykyn olleen. Helpotukseksemme totesimme sen olevan vain likaista lunta, joka oli luultavasti tipunut jonkun traktorin kyydistä.
No pääsimme kaupungille ja huomasin tutun veripisaran kuvan kaupan ilmoitustaululla. Kävin vilkaisemassa, että niin koskas täällä on verenluovutus. 30.12 torstaina kello 14 -18. Kelasin asiaa hetken aikaa. Varmistin veljeltäni päivämäärän ja totesin, että se on tänään tunnin päästä. Kävimme hakemassa raketit, joiden vuoksi veljeni halusi kaupungille ja menimme kirjastoon tappamaan aikaa. Jätin hänet tappamaan aikaa tunnin kuluttua ja menin itse verenluovutukseen, jonka sijainnin olin tarkistanut googlemapsistä. Veljeni ei voinut tulla, koska hän oli vasta 16.
Luovutin 4,5 desiä verta, sain tietää olevani B+, join kupin teetä ja lähdin hakemaan veljeäni. Toivoin, että se olisi yhä kirjastolla, sillä minulla ei ollut kännykkää mukana. Se sattui juuri pyörähtämään kirjaston parkkipaikalla, kun olin ajamassa sinne. Onneksi. Oli kuulemma lähettämässä mulle viestiä, että menee kaupoille, kun mulla vaan kestää.
Kommentit
Lähetä kommentti