Lapsellisesta lapsellisuuskeskustelusta

Seurasin jossain keskustelupalstalla vääntöä aiheesta lapsettomat vs. perheelliset, enkä voinut kuin ihmetellä joidenkin yksisilmäisyyttä.

”Lapsettomat ovat vastuuttomia, saastuttavia hedonisteja, jotka ajattelevat vain omaa etuaan.”

”Lapsen hankkineet eivät ajattele kuin omaa itsekästä alkukantaista haluaan lisääntyä, eikä rääkyvän nyytin lykkääminen kouraan tee yhtään sen vastuullisemmaksi. Ja lapsiperheethän ne vasta saastuttavat.”

”Lapset ovat vanhuuden ilo, sitten teitä kaduttaa, kun huomaatte elämän tyhjäksi...”

”Lapsiperheet ovat kateellisia lapsettomille, jotka voivat mennä ja tulla kuten tykkäävät ilman rääkyviä mukuloita”

”Lapset ovat uusia veronmaksajia”

Lapsettomat kritisoivat sitä, miten ajattelematonta on tehdä lisää lapsia ”tämmöiseen maailmaan”. Maailmassa on tunnetusti liikaa ihmisiä ja nämä haluavat tehdä vielä lisääkin! Kalteva pinta nimistä argumentaatiovirhettä viljeltiin keskustelussa useinkin. Jos sitä nyt käyttäisi johdonmukaisesti, niin tämähän tarkoittaisi sitä, että ”fiksujen ja tiedostavien” ihmisten geenit katoaisivat vallan ja pian maapallo olisi täynnä niitä ääliöitä, jotka lisääntyvät eksponentiaalisesti, eli räjähdysmäisesti.

Mikä sitten on totuus? Kaikki on kiinni yksilöstä. Mietitäänpä kuitenkin näitä pointteja yksitellen.

Liikakansoitus

Ehkäisyvälineitä osataan länsimaissa käyttää, minkä vuoksi täällä on syntyvyys kääntynyt laskuun. Eli tämä saastuttavin joukkio maapallolla alkaa vähentyä. No tilalle on kyllä kovaa vahtia tulossa uusia yhtä saastuttavia joukkoja. Kiinassa on onneksi yhden lapsen politiikka, mikä alkaa varmaan pikkuhiljaa näkyä. Jossain vaiheessa Kiinan väkiluku luultavasti romahtaa. Paitsi, että heitä syntyy jatkuvasti korkeintaan yksi kahta ihmistä kohden, se yksi on varsin usein poika. Tämä taas tarkoittaa sitä, että siellä on tai on piakkoin miljoonia poikamiehiä – jotka eivät luonnollisesti lisäänny.

Katumus

Sanoisin, että tämä liittyy jollain tavalla samaan, mitä käsittelen vastuullisuus-kohdassa. Joitain kaduttaa myöhemmin, ettei tullut hankittua lapsia ja joitain, että hankkivat lapsia. Oleellista lienee se, että parisuhde ja arki on kunnossa ennenkuin lapsia aletaan hankkia. Rääkyvä ja kakkiva nyytti varmasti pistää parisuhteen koetuksille jo ensimmäisinä kuukausina, myöhemmistä huolista puhumattakaan. Antavat ne varmasti iloakin ja monia mittaamattoman arvokkaita kokemuksia.

Jos haluaa edelleen viettää samanlaista vapaata elämää, kuin lapsettomana, ei kannata hankkia lapsia. Silloin voi kokea itsensä kahlehdituksi ja alkaa kadehtia lapsettomia.

Eli lyhyesti ilmaisten ihmisten pitäisi tutkiskella itseään ja ymmärtää, kumpi vaihtoehto on omaksi parhaaksi.

(Jos joku haluaa harrastaa ad-hominemia, niin voin kertoa olevani vajaa parikymppinen opiskelija, jolla ei ole lapsia, mutta ehkä niitä joskus hankkii. Näin ollen minulla ei ole omakohtaista kokemusta kuin muiden lapsista ja kaikkivanhemmuuten iloon yms. liittyy pelkästään järkeilyyn, omiin mielikuviini ja muiden kertomuksiin.)

Ekologisuus

Yksilön tai perheen on mahdollista elää ekologista elämää. Vaippavuorta voi esimerkiksi pienentää käyttämällä kestovaippoja. Jos perhe elää ekologisesti ja kulutuskriittisesti, sieltä kasvaa ekologisen ja kulutuskriittisen kasvatuksen saaneita ihmisiä, jotka toivottavasti osaavat hyödyntää tietojaan jatkossakin.

Lapsettomalla on enemmän varaa, kuin lapsiperheellä, joten tämän on helpompi satsata ekologisiin (ja usein kalliimpiin) tuotteisiin, kuten esimerkiksi reilunkaupan ja luomun tuotteisiin.

Vastuullisuus

Vanhemmuus ei tee automaattisesti vastuulliseksi ihmiseksi, mutta se opettaa monille vastuuta. Kun ihmselle annetaan enemmän vastuuta, hän voi yrittää kantaa vastuunsa ja opetella vastuullisemmaksi tai sitten ei. Olen ainakin itsestäni huomannut, tulevani sitä vastuullisemmaksi, mitä enemmän vastuuta minulle annetaan. Voi tietysti olla, että olen syntynyt jonkinlaisen vastuunkanto-geenin kanssa, sillä hakeudun mielelläni vastuullisiin tehtäviin. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole yhtä vastuuntuntoisia. Vastuuttomia ihmisiä on niin lapsettomissa, kuin perheellisissäkin. Sanoisin, että perheelliset vastuuttomat aiheuttavat enemmän harmia. En jaksa venyttää tätä postausta erittelemällä miksi. Luulen, että ymmärrätte mitä tarkoitan.

Eli rääkyvä nyytti sylissä voi tehdä ihmisesta vastuullisemma tai sitten ei. Jälleen on itsetutkiskelun paikka; mistä haluaa ottaa vastuuta ja mistä ei.

Yhteiskunnallinen hyöty

...on tuskin se ensimmäinen asia, mitä mietitään lapsia tehdessä, vallankaan nyky-Suomessa. Tätä kuitenkin tulee kenties mietittyä lasta kasvatettaessa. Voi tuntua liian kylmältä ajatella lasta yhteiskunnan hyötynä tai haittana. Sitten on parempi ajatella kumpi on ihmisen psyykkeelle parempi: kokea olevansa tarpeellinen vai tarpeeton.

Joka tapauksessa ihmiset yleensä haluavat lapsestaan yhteiskuntakelpoisen. Joku sanoi tämän lausahduksen nostavan hänelle karvat pystyyn. En kyllä ymmärrä miksi. Kysehän on siitä, että ihminen kykenee tulemaan toimeen yhteiskunnan kanssa. Tällainen ihminen on varmasti paljon onnellisempi, kuin ihminen, joka ei tule toimeen yhteiskunnan kanssa. (Yhteiskunnassa tietysti voi olla jotain mätääkin, mikä olisi hyvä poistaa. Sen muuttaminenkin onnistuu yleensä parhaiten yhteiskunnan omia sääntöjä soveltamalla – vallankin demokratiassa.)

Yhteiskuntakelpoinen ihmisestä tulee kasvatuksen kautta. Rajoja ja Rakkautta, kuten sanotaan. Jos jompi kumpi puuttuu, niin ongelmia tulee. Toki ihmisillä voi olla synnynnäisiäkin ongelmia, mutta näitäkin voi ainakin lievittää oikeanlaisen kasvatuksen avulla. Aina se ei välttämättä onnistu, mutta väittäisin, että suurinta osaa ns- sosiaalitapauksista ei olisi, jos näillä olisi ollut toisenlainen kasvatus/lapsuus.