Hilpeän välinpitämätöntä
Parina päivänä tästä taaksepäin on ollut huonomman puoleiset fiilikset ja lukio ottanut päähän. Edistystä sinänsä, että lukio alkoi ottaa pattiin vasta nyt. Ylä-astetta vihasin alusta alkaen.
Ei tunnu, että kaikki olisi kaatumassa päälle. Ei. Ehkä pikemminkin leviämässä käsistä, ja pitkittymässä ulos asettamistani aikatauluista. Mikä kaikki?
Aloitetaan niistä YO -kirjoituksista. En kirjoittanut papereihin, että kyse oli filosofian kirjoituksista. (Koska siinä ei ollut viivaa sille, kuten oli nimelle jne.). Tein ne kuulakärkikynällä ja siihen tulleista suhruista saatetaan vähän rokottaa. Ei jostain syystä huvittanut kirjoittaa koko juttua uudelleen loppupäässä sattuneen kirjoitusvirheen takia.
Niin… ja unohdin pistää numeron yhteen tehtävään… Jollei näistä kuitenkaan rokoteta, ja arvioinnit menee jotakuinkin samoin kuin opettajallani, tulos on 21 pistettä. Tämä tarkoitti viime vuonna paria pistettä vaille ämmää, eli C. En ole tyytyväinen, mutta en jaksa valittaa. Olen ressannut näiden helkkarin papereiden takia enemmän, kuin olisi kohtuullista. Ja kaikista muista, kuin itse vastauksiin liittyvistä syistä.
Sitten otetaan autokoulu. Tunnit ovat jo nyt menneet vähän yli ja menevät vielä vähän lisää. Eilen ajotunti meni suoraan sanoen perseelleen. Teoriakoe… No katsotaan, kun olen päässyt harjoittelemaan niitä kunnolla… Tänään ne ei mennyt ihan putkeen. Olin ihan liian väsynyt ja keskittymiskyky jossain muualla. Saattoi johtua huonosti nukutusta yöstä. Heräsin kolmelta tuntemattomasta syystä ja muistin tuon yo-jutun. Sitten uudestaan kuudelta, kun kissani koki pakonomaista tarvetta levitellä sangen kuuluvasti hiekkalaatikkonsa sisäpuolta lattialle.
Jatketaan sitten teatteriin. En osaa vielä vuorosanojani ulkoa. Muuten menee kai ihan jees.
Huomenna sanakokeet. Ehkä niihinkin pitäisi lukea. En ole tainnut päästä vielä läpi kuin ehkä yksistä ruotsin sanakokeista. Heh… outoa kyllä, mutta en silti jaksa ressata niistä. Stressikiintiöni ylittyi ja siitä ei seurannut burn-outtia, vaan hilpeä välinpitämättömyys. Tätä edelsi kyyninen sellainen.
Ei tunnu, että kaikki olisi kaatumassa päälle. Ei. Ehkä pikemminkin leviämässä käsistä, ja pitkittymässä ulos asettamistani aikatauluista. Mikä kaikki?
Aloitetaan niistä YO -kirjoituksista. En kirjoittanut papereihin, että kyse oli filosofian kirjoituksista. (Koska siinä ei ollut viivaa sille, kuten oli nimelle jne.). Tein ne kuulakärkikynällä ja siihen tulleista suhruista saatetaan vähän rokottaa. Ei jostain syystä huvittanut kirjoittaa koko juttua uudelleen loppupäässä sattuneen kirjoitusvirheen takia.
Niin… ja unohdin pistää numeron yhteen tehtävään… Jollei näistä kuitenkaan rokoteta, ja arvioinnit menee jotakuinkin samoin kuin opettajallani, tulos on 21 pistettä. Tämä tarkoitti viime vuonna paria pistettä vaille ämmää, eli C. En ole tyytyväinen, mutta en jaksa valittaa. Olen ressannut näiden helkkarin papereiden takia enemmän, kuin olisi kohtuullista. Ja kaikista muista, kuin itse vastauksiin liittyvistä syistä.
Sitten otetaan autokoulu. Tunnit ovat jo nyt menneet vähän yli ja menevät vielä vähän lisää. Eilen ajotunti meni suoraan sanoen perseelleen. Teoriakoe… No katsotaan, kun olen päässyt harjoittelemaan niitä kunnolla… Tänään ne ei mennyt ihan putkeen. Olin ihan liian väsynyt ja keskittymiskyky jossain muualla. Saattoi johtua huonosti nukutusta yöstä. Heräsin kolmelta tuntemattomasta syystä ja muistin tuon yo-jutun. Sitten uudestaan kuudelta, kun kissani koki pakonomaista tarvetta levitellä sangen kuuluvasti hiekkalaatikkonsa sisäpuolta lattialle.
Jatketaan sitten teatteriin. En osaa vielä vuorosanojani ulkoa. Muuten menee kai ihan jees.
Huomenna sanakokeet. Ehkä niihinkin pitäisi lukea. En ole tainnut päästä vielä läpi kuin ehkä yksistä ruotsin sanakokeista. Heh… outoa kyllä, mutta en silti jaksa ressata niistä. Stressikiintiöni ylittyi ja siitä ei seurannut burn-outtia, vaan hilpeä välinpitämättömyys. Tätä edelsi kyyninen sellainen.
Kommentit
Lähetä kommentti