Päivän kuviot

Aloitin autokoulun tiistaina. Autokoulu alkoi maanantaina. Jep, olin poissa ensimmäisen kerran, kun oli muuta menoa silloin. Hassua, että muut stressaavat autokoulusta ja minulle itse autokoulua enemmän stressiä aiheuttaa se, miten sen saa sopimaan kalenteriin. Siellä kun on jo yhtä sun toista. Pitää kerhotäteillä maanantaisin, leikkiä jotain hullua tohtoria keskiviikkoisin ja perjantaisin on yleensä nuorten ilta tai muuta vastaavaa toimintaa, johon koen joko velvollisuudekseni osallistua, tai muuten vaan.

Yhtään harrastusta en ole varsinaisesti pyrkinyt hankkimaan. Olen vain suostunut, kun joku on pyytänyt ”kun ei ole parempaakaan tekemistä”. No kivempihan näin on, kuin että nyhväisin aina kotona tylsistyneenä.

Toisinaan on välillä tunne että haluaisin jo jonnekin muualle, toisiin kuvioihin täältä käpykylästä, päästä kokeilemaan omia siipiään ja eväitään. Ideoita vähän kaikenlaiseen ja suunnitelmia löytyy, mutta sitten tulee ”ei vielä. Sitten joskus” –fiilis. Yleensä tämä vaihe seuraa järkeilyä siitä, että nyt täällä menee hyvin ja tämänhetkinen tilanne on kaikkialla OK. Kavereita ja ystäviä on. Koulu menee… no voisi se mennä paljon paskemminkin, vaikka parantamisen varaakin löytyy.

Järkeilin, että pitkällä tähtäimellä mulla näyttäisi asioiden olevan erittäin hyvin ja olen vähemmän stressaavalla pohjalla, kuin moni muu. Tämä saattaa selittää sen, miksi stressaan kaikesta vähemmän kuin muut.

Jatko-opinnot ja ammatinvalinta: Olen suuntaamassa arkkitehdiksi, panostan aineisiin, joista kuvittelen olevan hyötyä ja ne menevät ihan jees. Matikkaa voisi vielä nostaa sieltä seiskasta lähemmäs vaikka ysiä, joka minulla on kuvaamataidosta ja äidinkielestä. Jälkimmäisestä on hyötyä ainakin siihen toiseen ammattiin, josta haaveilen, nimittäin kirjailijan ammatti. Kirjailija on oikeastaan tällä hetkellä, se miksi minä ensisijaisesti haluaisin, mutta koska siihen ei ole koulutusta, enkä haluaisi sellaista, vaikka olisikin, niin opiskelen arkkitehdiksi.

Sosiaaliset suhteet: Ystäviä on ja kavereita on. En ole tietääkseni kenenkään kanssa suoranaisesti riidoissa, vaikken kaikkien kanssa tulekaan toimeen. Enkä ota siitä paineita.

Perhe: Ydinperhe. Ei mielestäni menossa suurempia kriisejä, eikä mitään hirvittävän erikoista menneisyydessäkään. Sitä kaikille perheille ominaista säätämistä. Veljellä omat ylä-asteongelmansa, isä ei tajuu, äite keksii turhia kotitöitä ja patistaa siivoamaan huonettaan. Ei mitään, mistä minulle tulisi juurikaan paineita.

Koulu: No tässä on parantamisen varaa… ainakin kun vieraita kieliä ja matikkaa tiirailee. Mutta pidän todistustani silti ihan hyvänä.

Harrastukset: Kuten tullut mainittua, niitä taitaa olla vähän liikaa, mutta kyllä ne siitä harvenee itsestään, kuten ne ovat itsestään melkein tulleetkin. Ainakin sitten kalenteri väljenee, kun autokoulu loppuu.

Päivän sana on muuten derivoimissääntö.