Polku hämmennyksestä kyllästykseen
Luin tänään kivan sarjakuvan kaapista ulos tulemisesta. Ranttasin hetki sitten siitä, miten koko kaappi on pöljä käsite ja miten olen kyllästynyt tulemaan kaapista.
Mulle kun ei ole oikeastaan ollut kaappia siinä mielessä, kuin se yleensä ymmärretään. Sarjakuvassa oli kuvattu polku, jota pitkin useimmat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajat kulkevat. Löydän yhtymäkohtia omasta elämästäni, mutta oma polkuni menisi suunnilleen näin:
1. Hämmennys
Nuo ovat tuollaisia ja minä olen tällainen. Ihmiset eivät usein osaa kohdella minua niinkuin tyttöä tai poikaa ja se tuntuu jotenkin ihan normaalilta. Tyhmää vain, että ne ovat välillä niin ilkeitä. Jos ihmiset yrittävät kohdella minua kuin tyttöä tai poikaa, niin se tuntuu lähinnä omituiselta ja jotenkin väärältä.
2. Kompromissi
Mä olen näin ja joillain on ongelma sen kanssa, mutta en minä voi muuttaa sitä, mitä minä olen. En mä kyllä edes tiedä, mikä mä olen, mutta nähtävästi se on jotenkin väärin. En aio tehdä mitään asialle.
3. Löytäminen ja sulattelu
Hitto, meikäläisille on nimi! Mä olen niin huono nainen tai mies, koska en ole kumpaakaan. Joku muukin on tällainen ja mulla on oikeus määritellä sukupuoleni. Jännää. Etsinpä lisää tietoa. Eksyn vertaistukiryhmiin. Löydän tietoa. Tästä varmaan olisi hyvä informoida muitakin.
Tässä vaiheessa varmaan pitäisi olla se kaappi, mutta mulla sitä ei oikein koskaan ollut. Mua oli syrjitty ja kiusattu jo sen verran kauan siksi, että olen mitä olen, että siinä ei oikeastaan ollut mitään sen kummempaa salattavaa. Jos haluavat kiusata, niin kiusatkoon edes oikeasta asiasta.
4. Informointi
Aloitan lähimmistä ystävistäni kokeilevasti, sillä en ole vielä aivan varma identiteetistäni. Heillä ei ole ongelmaa asian kanssa. Sitä seuraa perhe, joille tulostin hienon nivaskan Transtukipisteen sivuilta bongattua infolärpäkettä sukupuolen moninaisuudesta. Perhe kaipaa aikaa järkeistää asiaa itselleen, joten en vielä informoi sukulaisia, vaan jätän sen äidin huoleksi. Äiti alkaa informoida sukulaisia. Olen opiskelupaikkakunnassani avoin asiasta siinä määrin, kuin se tulee puheeksi, mutta en jaksa olla aktiivisesti tulemassa kaapista.
5. Reaktioiden vastaanottaminen
Jotkut kaipaavat lisäinformaatiota, jotkut haluavat kieltää asian, jotkut tarvitsevat aikaa sulatella ja jotkut eivät vain kerta kaikkiaan tajua. Päätän ottaa linjan, että en voi hallita muiden reaktioita. Jos heillä on ongelma asian kanssa, niin olkoon.
6. Kyllästys
Mitä helvetin paskaa? Pitääkö mun edelleen olla tulossa ulos kaapista? OLEN MUUNSUKUPUOLINEN. HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA. HEI HEI. Joo ei, en ole nainen. Ei mä en edelleenkään ole nainen. Joo mulla on tissit ja niin on mun miehelläkin. Ei hän ei ole trans. Ei, mun housujen sisältö ei nyt kuulu tähän. Joo en ole mieskään. Trasekin sivuilta löytyy. Joo olen tumblrissa, miten se liittyy tähän? Voitko sanoa vaikka että tyyppi? Heebo? Tai vaikka emt *pyörittää onnenpyörää* digimon? Ei, en vain yhtenä aamuna herännyt ja päättänyt olevani ahven. Mitä vittua edes...
Ehkä tajusitte.
Mulle kun ei ole oikeastaan ollut kaappia siinä mielessä, kuin se yleensä ymmärretään. Sarjakuvassa oli kuvattu polku, jota pitkin useimmat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajat kulkevat. Löydän yhtymäkohtia omasta elämästäni, mutta oma polkuni menisi suunnilleen näin:
1. Hämmennys
Nuo ovat tuollaisia ja minä olen tällainen. Ihmiset eivät usein osaa kohdella minua niinkuin tyttöä tai poikaa ja se tuntuu jotenkin ihan normaalilta. Tyhmää vain, että ne ovat välillä niin ilkeitä. Jos ihmiset yrittävät kohdella minua kuin tyttöä tai poikaa, niin se tuntuu lähinnä omituiselta ja jotenkin väärältä.
2. Kompromissi
Mä olen näin ja joillain on ongelma sen kanssa, mutta en minä voi muuttaa sitä, mitä minä olen. En mä kyllä edes tiedä, mikä mä olen, mutta nähtävästi se on jotenkin väärin. En aio tehdä mitään asialle.
3. Löytäminen ja sulattelu
Hitto, meikäläisille on nimi! Mä olen niin huono nainen tai mies, koska en ole kumpaakaan. Joku muukin on tällainen ja mulla on oikeus määritellä sukupuoleni. Jännää. Etsinpä lisää tietoa. Eksyn vertaistukiryhmiin. Löydän tietoa. Tästä varmaan olisi hyvä informoida muitakin.
Tässä vaiheessa varmaan pitäisi olla se kaappi, mutta mulla sitä ei oikein koskaan ollut. Mua oli syrjitty ja kiusattu jo sen verran kauan siksi, että olen mitä olen, että siinä ei oikeastaan ollut mitään sen kummempaa salattavaa. Jos haluavat kiusata, niin kiusatkoon edes oikeasta asiasta.
4. Informointi
Aloitan lähimmistä ystävistäni kokeilevasti, sillä en ole vielä aivan varma identiteetistäni. Heillä ei ole ongelmaa asian kanssa. Sitä seuraa perhe, joille tulostin hienon nivaskan Transtukipisteen sivuilta bongattua infolärpäkettä sukupuolen moninaisuudesta. Perhe kaipaa aikaa järkeistää asiaa itselleen, joten en vielä informoi sukulaisia, vaan jätän sen äidin huoleksi. Äiti alkaa informoida sukulaisia. Olen opiskelupaikkakunnassani avoin asiasta siinä määrin, kuin se tulee puheeksi, mutta en jaksa olla aktiivisesti tulemassa kaapista.
5. Reaktioiden vastaanottaminen
Jotkut kaipaavat lisäinformaatiota, jotkut haluavat kieltää asian, jotkut tarvitsevat aikaa sulatella ja jotkut eivät vain kerta kaikkiaan tajua. Päätän ottaa linjan, että en voi hallita muiden reaktioita. Jos heillä on ongelma asian kanssa, niin olkoon.
6. Kyllästys
Mitä helvetin paskaa? Pitääkö mun edelleen olla tulossa ulos kaapista? OLEN MUUNSUKUPUOLINEN. HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA. HEI HEI. Joo ei, en ole nainen. Ei mä en edelleenkään ole nainen. Joo mulla on tissit ja niin on mun miehelläkin. Ei hän ei ole trans. Ei, mun housujen sisältö ei nyt kuulu tähän. Joo en ole mieskään. Trasekin sivuilta löytyy. Joo olen tumblrissa, miten se liittyy tähän? Voitko sanoa vaikka että tyyppi? Heebo? Tai vaikka emt *pyörittää onnenpyörää* digimon? Ei, en vain yhtenä aamuna herännyt ja päättänyt olevani ahven. Mitä vittua edes...
Ehkä tajusitte.
Joo.
VastaaPoista