Kasuaalisti muu

Aina välillä tuntuu epäreilulta, että sukupuoleni on joku "juttu". Se kelpaa jutunaiheeksi lehteen, kahvipöytään tai työhaastatteluun. Se on asia, josta minun pitäisi jotenkin aktiivisesti olla jatkuvasti tulossa ulos kaapista.

Kaapista ulos tuleminen tuntuu absurdilta. Olen rantannut siitä ennenkin. Jokaiselle uudelle tuttavuudelle pitäisi tulla ulos kaapista. Uudelle luennoitsijalle. Uudelle työnantajalle. Uusille kurssikavereille. Uusille harrastuskavereille. Tulla ulos asiasta, jolla ei ole mitään merkitystä muille ihmisille. Tulla ulos asiasta, jota en millään tavoin yritä peittää.

Sille nyt ei oikein voi mitään, että ihmiset joskus vetää toisistaan hätäisiä johtopäätöksiä, mutta sen pitäisi olla enemmänkin keskustelu tyyliin:
- Mä luulin, että sä olit kotoisin Oulusta!
- Ei, kun sieltä Tampereen seuduiltahan mä.
- Ai okei! Kyllähän sen nyt murteesta kuulee, kun tarkemmin kuuntelee.

En mä siinäkään tule ulos kaapista ei-paljasjalkaisena oululaisena. Mä vain korjaan väärinkäsityksen. Eikä kukaan ala inttämään mulle, että 'et varmasti voi olla mitään muuta kuin oululainen'. Tai vaadi näyttämään syntymätodistusta tai haasta minua verbaaliseen kaksintaisteluun siitä, mistä olen kotoisin.

Ei. Sehän olisi absurdia.

Jostain syystä sukupuoleni kyllä kelpaisi debaatin aiheeksi. Mä en voi vaan ilmoittaa sukupuoltani kaikissa yhteyksissä, koska sille ei anneta tilaa. En voi vastata kyselyyn, koska siinä kysytään pakollisena kohtana sukupuolta, eikä anneta oikeaa vaihtoehtoa. En voi hankkia bonuskorttia, koska niiden on välttämätöntä tietää mun sukupuoli. (Ei kuitenkaan niin välttämätöntä, että viitsisivät koodata mulle oikeaa vaihtoehtoa.)

Jos mä en halua missään tilanteessa valehdella tuumaakaan sukupuolestani, niin mun elämästä tulee todella rajoittunutta. En voi hankkia bonuskortteja. Tai paljon muitakaan kortteja. En hakea opiskelemaan. En rekisteröityä facebookiin. En mennä uimaan, kuntosalille tai mihinkään, missä täytyy käydä pukuhuoneen kautta. Minun täytyy välillä kävellä yliopistolla puoli kilometriä, että löydän vessan, jota ei ole osoitettu jonkun toisen sukupuolen edustajalle. Kilometri, jos en uskalla käyttää invavessaa. En voisi hankkia passia, ajokorttia tai mitään muutakaan henkilöllisyystodistusta, koska niissä lukee sitten väärä sukupuoli. Ajokorttia hakiessa pitää tarkistaa, että kortin tiedot, sukupuoli mukaan lukien ovat "oikein ja täydelliset". Valhehan se F siellä on, mutta minkä sille mahtaa?

Minun täytyisi korjata joka ikinen kerta, kun epäilen, että sukupuoleni on luettu väärin. Ja valmistautua pitämään aiheesta luento, koska eihän minulla ole oikeutta vaatia oikeaa sukupuolittamista, jos toinen ei ymmärrä mistä on kyse.

On jotenkin irvokasta, että yhteiskunta pistää mut sekä aktiivisesti valehtelemaan omasta sukupuolestani, että tulemaan kaapista. Enkä mä aina jaksaisi. Kumpaakaan.

Antakaa mun vaan olla kasuaalisti muu.