Hyvää ja huonoa

Tähän päivään mahtuu niin hyvää kui huonoakin. Käsitellään nyt ensiksi ne huonot alta pois, koska tykkään valittaa.

HUONOA:

Kaksi aivan yksittäistä asiaa, jotka vaivaavat minua enemmän kuin pitäisi: 1) tiedustelut lisääntymisestäni 2) random tytöttely kadulla.

Yksi asia, joka vituttaa minua ihan sen verran, kuin on minusta aiheellistakin: antibiootit sivuvaikutuskierteineen. Mulla on poskiontelon tulehdus. Nyt on poikkauksellisen paha siitepölykausi. Sain muutama päivä sitten vatsaystävällisemmän version antibiooteista ja antihistamiinia "röörejä ilmastoimaan". (Tämä viimeisin, huipputieteellinen termi huvitti lievästi.) Eilen totesin kaksi asiaa: 1) antihistamiinien täyteaineena on maitosokeria (ja luonnollisestikin minulla on laktoosi-intorelanssi, joten se siitä vatsaystävällisyydestä) ja 2) "röörini" vaikuttaisivat "ilmastoituna" jo ilmankin. 

Looginen päätelmä: antihistamiini pois. Tänään totesin päätökseni vaikuttavan siten, että minulla puhkesi ärhäkkä nokkosallergia. (Eli olin punainen, kutiseva ja paukurainen kaikkialta.) Kävin suihkussa pesemässä itseni perusvoiteelle, kuten atooppinen kämppikseni ruukaa tehdä. Lisäsin kuivattelun jälkeen aloeveraa ja perusvoidetta about kaikkialle. Laitoin mahdollisimman vähän kiristävät ja hiertvät vaatteet (eli löydän paidan ja kauhtanan) ja googlailin vähän. Totesin ihottuman olevan nokkosihottumaa, tavallinen kyseisen antibiootin oire, jota aiheuttaa myös poskiontelontulehdus ja siitepöly. Ja siihen auttaa mikäpä muukaan kuin antihistamiini, jota nautin sitten laktaasitabletin kera. Joku aikaa se jälkeen alkoi olla taas ihan inhimillinen olo. 

Tätä viimeisintä episodia on voinut seurata myös tumblristani:

http://perspektiivivirhe.tumblr.com/post/144340947184/röörejä-ilmastoimaan-lääketieteellinentermistö 

http://perspektiivivirhe.tumblr.com/post/144401418914/perspektiivivirhe-mulla-on-näköjään 

http://perspektiivivirhe.tumblr.com/post/144401699424/perspektiivivirhe-otin-sit-antihistamiinia 

HYVÄÄ:

Unohdin makuuhuoneeni oven auki. Tämän seurauksena koko kissalauma halusi parveilla makuuhuoneessa ja jopa suhteellisen sopuisasti. Se on hyvin poikkeuksellista. Yleensä ne alkavat aina välittömästi kähistä jotain.

Sen lisäksi minulla oli kahden tunnin vaihto junassa. Kyllä, tämä oli hyvä asia. Siitä nimittäin seurasi parikin asiaa. 

Koska kaksi tuntia on pitkä aika hengailla randomkaupungissa, päätin kysellä facebookissa, huvittaisiko ketään kyseisessä randomkaupungissa lähteä vaikka kahville. Sukulaiseni, joka on sinällään mukava tyyppi, mutta jota tapaan liian harvoin, tarttui kutsuun ja meillä oli oikein hauskaa lätistä kaikenlaista shaibaa pari tuntia. Se oli itsessäänkin erittäin positiivista. En joutunut hengaamaan keskenäni.

Sen jälkeen, kun olin jo sopinut tapaavani sukulaiseni, parikin muuta randomkaupungissa asuvaa kaveriani laittoi viestiä, että hitsit, kun olisi huomannut aiemmin ja toivottivat tervetulleeksi vaikka vieraaksikin joskus. 

Ja itse päivityksessä minua toivottiin muuallekin Suomea vierailemaan ja käymään kavereiden luona. Pari jäikin vähemmän tosissaan riitelemään kumpaan kaupunkiin minut pitäisi saada. 

En tiedä, onko tämä tavallistakin ihmisten vuorovaikutusta. Joka tapauksessa se lämmittää hyvin paljon mieltäni. Molemmat luultavasti johtuvat siitä, että minulla ei koskaan aiemmin ole varsinaisesti ollut liikaa kavereita ja olen tuntenut olevani jotenkin kroonisesti epätoivottua seuraa.

Kuten olen ehkä aiemminkin todennut, mutta onni on ympäröidä itsensä samanlaisilla nörteillä/hulluilla kuin itse on.