Syöpäsoluja ja viallisia koiria

Mun kämppis oli eilen illalla ihan amazed, kun se näki piirtopöydän ensimmäistä kertaa eläessään: "Mä oonki aina ihmetelly, miten ihmiset jaksaa piirtää jollain hiirellä! Ja sit ne tekee viel ihan mahtavia töitä...!" Joo... suurin osa niistä huippupiirtäjistä ei jaksakaan piirtää hiirellä. Kuten arvata saattaa, kämppikseni ei ihan hirvittävästi harrastele koneella piirtämistä. Tosin nyt sille tuli ihan koulutehtäväksi piirtää... syöpäsolu! Epäilen tosin vahvasti, että ne eivät sillä mittaa taiteellisia valmiuksia...

Sitten tähän päivään. Kävin tänään kaupassa. Mikä ei ollut lainkaan yhtä mutkatonta, kuin näin todettuna kuulostaisi. Lähdin iloisesti pyörällä liikenteeseen ja heti ensimmäisen suojatien kohdalle tuli joku random auto, jossa oli kaks nuorehkoa miestä. Ensin ne näytti pysähtyvän, sit lähtivätki uudelleen liikkeelle, sit toinen hyppäs ulos ja auto lähti liikkeelle, sit toinen alkoki hakata sen ikkunaa ja se pysähty taas.

Mua alko kyllästyttään, kun en tiennyt pääsenkö yli vai en ja sit koukkasin auton takaa. Sit toisella puolen katua, ku en tullukkaa suoraan kävelytielle vaan vähän vinosti, ku olin joutunu tuleen auton takaa, niin pyörä ei sit halunnutkaan nousta kävely/pyörätielle ja kaaduin siihen sit rähmälleni. (Vieläkään miehet eivät näyttäneet notiseeranneen, että liikenteessä on muitakin kuin he.)

Onneks ei tullu edes asfaltti-ihottumaa, vaikka aika nätisti turvallani siel olinki. Vähä on tosin kämmenet arat. Kaupas sit viel tajusin, ettei ollut rahapussia mukana. Jes. Hyvä minä.

Ylihuomenna alkaa yliopisto. Jo alkaa olla aikakin. Saanpahan päivääni parempaakin tekemistä, kuin piirtää teknisesti ja anatomisesti viallisia koiria.