Soraääniä mikrofoniin

Tämänkeväisissä etähommissa on monenlaisia puolia. Pääsin käsiksi mikkiin, joka toistaa ääneni minulle suunnilleen sellaisena, kuin muut sen kuulevat. Utelias kun olen, kokeilin sitten itsekseni mikin kanssa enemmänkin sitä, miltä kuulostan. Se tuotti muutamia yllättäviä havaintoja.

Tiesin entuudestaan, että kuulen ääneni itse matalampana, kuin se oikeasti on. On toki harmillista, etten voi tietää itse, miltä kuulostan ja että muut eivät saa itseni tavoin nauttia miellyttävän matalasta, hyvin resonoivasta äänestäni. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, että en oikeastaan vihannut sitäkään ääntäni, jonka muut kuulevat. Itse asiassa se oli ihan okei.

Se oli minulle yllättävää. Olen kärsinyt ajoittain ääneen kohdistuvasta dysforiasta. Eli siitä, että vihaan omaa ääntäni, en koe sitä lainkaan omakseni ja oman ääneni kuuleminen on saanut aikaan todella hankalan olon ja haluaisin vaieta iäksi. Tai alkaa käyttää niitä äänenmuuntimia.

Sitten kokeilin laulamista.

Jos mulla on ollut hankalaa puheääneni kanssa, niin laulamisen kanssa vasta hankalaa onkin ollut. Vasta näiden mikkikokeilujen jälkeen mulle valkeni tarkalleen, miksi. Tai oikeastaan mikkikokeiluista seuranneen itsetutkiskelun jälkeen.

Mä olen altto, joka yrittää laulaa tenoria. Mä siis toisin sanoen yritän laulaa yhtä äänialaa liian matalalta ja se kuulostaa vain yksinkertaisesti hirvittävältä. Sen lisäksi se on toki hirvittävän raskasta mun äänelle, minkä olen kyllä huomannut aiemminkin.

Ratkaisu tähän vaikuttaisi verrattaen yksinkertaiselta: pitäisi laulaa alttona. Niin… Ainoa ongelma onkin se, mulle on jostain syystä psyykkisesti täysin sietämätöntä laulaa naisäänialaa kenenkään muun kuullen. Olen kyllä itsekseni laulanut sekä alttona että tenorina välillä duettoja (koska se on hauskaa). En ole julkisesti laulanut kumpaakaan äänialaa koskaan, koska en ole tiennyt, miltä ääneni kuulostaa.

No… nyt mä tiedän, miltä ääneni kuulostaa. Tai siis tiedän, miltä tenorini kuulostaa. En vieläkään tiedä, miltä alttoni kuulostaa, koska tenorikokeilun jälkeen mulla nousi joku henkinen seinä eteen, enkä kyennyt laulamaan edes pelkän mikrofonin kuullen alttona.