Abiturienttiudesta

Mä tosiaan olen abi. Outoa.

Abiturienttius näyttää tuoneen lisää koulutöitä. Oli niitä ennestäänkin, mutta nyt se alkaa näyttää jo mahdottomalta. Pitää varmaan alkaa aikatauluttaan. Koko seuraavan viikon ajan teen KAIKKI läksyt ja rästitehtävät ajoissa. Se on päätös. Raportoin tänne päätöksen etenemisestä… jos ehdin.

Googletin itseni. Omalla nimelläni ihmiset saavat tietää missä opiskelen, että olen tutorkoulutettu ja olin viime vuonna isosena. Olen tyytyväinen.

Nyt voin mennä pesemään perunat, lukemaan äikän lukuläksyn, englannin lukuläksyn, sanat, ruotsin sanat ja tekemään ruotsin kesätehtävät. Aivan… ja biologian läksyjä ja itsenäisen kurssin suorittamista unohtamatta tietysti. Siinä samalla kun iloisesti kertailee matikkaa uusintakokeeseen.

Hiphurrei.

Enhän minä valita. En ollenkaan.

Huomenna pääsen pitsalle, kun selvitetään, milloin ohjaan seurakunnan kerhoa tänä vuonna. Näytelmäkerhoon en taida mennä tänä vuonna. Ja onneksi en autokouluunkaan. Paitsi joskus kakkosvaiheeseen. Sissus… mä en ehdi edes huomaamaan, kun tää vuosi on jo mennyt ohitse.

Nyt tosiaan täytyy mennä peseen ne perunat.