Aivoni ajattelevi

Mutta voisivatko ne joskus pitää vähän taukoa? Ihan vaan vaikka pari minuuttia? Mun päässä käy jatkuvasti kuhina. Pääkopan sisällä siis. Hiuspohjani on kunnossa.

Haluaisin sanoa, että se on joskus aika raskasta. Mulla ei kuitenkaan ole oikeastaan vertailupohjaa, joten vaikea sanoa. Tämä tuntuu vain olevan se, miten mun aivot toimii. Ne raksuttaa jatkuvasti jotain. Jos ei asiaa, niin sitten jotain asiatonta.

Jos yritän olla "ajattelematta mitään", lopputulos on se, että aivoni muutaman minuutin napsuttavat satunnaisia ajatuksenpätkiä: hassu giffi, video, jonka joku linkkasi eilen, sanonta, tämän yhden tyypin tämä sanominen, uusi vihreä tee, pyykit, suklaa, onpa kisse söpö, mitähän kello, menisinköhän tänään saunaan, kohta tietokone on ladannut täyteen, perhonen ikkunassa... ja sitten vittuunnun epäkoherenttiin ajatuksenkulkuun ja palaan entiseen.

Vähän toimivampaa on ollut keskittyä ajattelemaan jotain rauhoittavaa. Jossain vaiheessa ajatukseni kuitenkin palaavat takaisin omille sinkoileville urilleen. Siitä ei kuitenkaan jää yleensä yhtä turhautunut olo kuin siitä, että yrittäisi olla  ajattelematta mitään. Mun aivot vaan tarvitsee koko ajan jotain jauhettavaa. Välillä jopa useammalle tasolle työstettäväksi.

Mulle on sanottu usein, että "ajattelen liikaa", se voi olla sinällään korrekti statementti. Vallankin kun ottaa huomioon, etten osaa lopettaakaan sitä. Yleensä kuitenkin ihmiset sanovat sitä tilanteissa, joissa minä en niinkään ajattele liikaa, vaan ennemminkin laitan muut ihmiset ajattelemaan asioita, joiden ajattelemiseen heidän kapasiteettinsa ei riitä. Tai mitä he eivät vain syystä tai toisesta halua ajatella.

Sellaisia ajatuksia aivoillani on ajattelusta.