Uskon kadotukseen

Olen kristitty, mutta en usko Helvettiin. En aina Taivaaseenkaan. Sen sijaan uskon varsin järkähtämättömästi Kadotukseen ja kaiken katoavaisuuteen. Pidän erilaisia populaarikulttuurin Helvetti- ja Taivas-representaatioista. Ne ovat viihdyttäviä ja kiinnostavia konsepteja. Oikeassa elämässä kuitenkin Kadotus on ainoa, joka antaa millekään mitään merkitystä.

En ymmärrä, mikä järki olisi viettää elämänsä päivät Maan päällä pelkkä taivainen palkinto kiikarissa. Miksi asettaa meidät kokeeseen, jonka tulokset ovat jo ennalta luettu? Miksi laittaa meidät ylipäätään maan päälle kärsimään tai aiheuttamaan kärsimystä? Miksi antaa meille elämä? Miksi siihen pitäisi suhtautua lahjana? Eikö olisi parempi kuolla pois viattomana? Lähteä kätkytkuoleman kautta tai jäädä syntymättä?

Jos sen sijaan, tulemme katoamaan, niin elämä on todellakin lahja. Olemassaoloni on lahja. Lyhyt leimahdus pimeässä. Tuokio, josta nauttia sen aikaa, kuin sitä kestää.

Sen vuoksi uskon, että minut on 'tuomittu Kadotukseen' ja otan 'tuomioni' vastaan tarkoituksenmukaisena. En tiedä sen oikeudenmukaisuudesta, mutta tarkoituksenmukainen se ehdottomasti on.

Koska tämä on kaikki, mitä minulla on, minun täytyy täyttää se asioilla, jotka ovat hauskoja, kiinnostavia ja tekevät minut onnelliseksi. Mitä useamman ihmisen voin tehdä samalla onnelliseksi, aina vain parempi. Minut on kuitenkin varustettu toimivalla empatiakyvyllä. Taivas ja helvetti ovat niitä varten, jotka tarvitsevat jonkin ulkopuolisen sanomaan, että äläpä kuule ole vittupää.

En tavoittele taivaallista palkintoa. Haluan vain elää hyvän elämän.

Kommentit