Uhriallergia

Mulla on uhriallergia. Täsmennettäköön jo tässä kohtaa, että en puhu oikeista ihmisistä, jotka ovat joutuneet henkisen, fyysisen, psyykkisen, seksuaalisen, hengellisen tai minkä hyvänsä kuviteltavissa olevan väkivallan uhreiksi. En myöskään puhu uhriutumisesta ilmiönä.

Sen sijaan minun on tarkoitus kertoa, että en pidä uhrihahmoista. Eli sellaisista hahmoista, jotka kirjailija tai minkä hyvänsä kulttuurituotteen tekijä on luonut vain ja ainoastaan sen vuoksi, että ne joutuvat uhreiksi. Joko siksi, että joku voi pelastaa heidät, tai siksi, että saadaan katsoja tuntemaan se "menetyksen tuska". 

Haistan usein sellaiset hahmot jo varsin varhaisessa vaiheessa ja huomaan alkavani inhota niitä. Vaikka ne olisivat kuinka täydellisiä kultamussukoita, suloisia kanelipullia (tumblr-terminologiaa lainatakseni), niin ne vain herättävät minussa vastustusreaktion. Oli kyseessä sitten prinsessa hädässä, äidin pieni kultapoika tai Sansa Stark, uhrihahmot alkavat ärsyttää minua suunnilleen heti, kun heidät esitellään sarjassa.

Uhriallergia on myös pääasiallinen syy, miksi en juurikaan lapsena osannut samaistua naispuolisiin hahmoihin. Kun miettii suunnilleen kaikkia disney-prinsessoja (ainakin 90-luvulta), he olivat enemmän tai uhreja. Se ei ollut sitä, mihin halusin samaistua. Ihan sama, miten ”vahva nainen” hahmo oli, jos haistoin siitä, että se oli tuotu sarjaan tullakseen jonkun pelastamaksi, inhosin sitä. Sitten loppuen lopuksi surun sijaan koin epämääräistä tyytyväisyyttä, jos uhrihahmo kuoli ja lähti pois valkokankaalta ärsyttämästä.

Uhrihahmot voivat olla hyvin rakennettuja ja inhimillisiä kokonaisuuksia. En voi sanoa, että ne ovat jotenkin automaattisesti huonoa tarinankerrontaa. Uhrihahmoista voivat myös jotkut ihmiset löytää hyvinkin paljon samaistumispintaa. Enkä sano, että se olisi jotenkin väärin. Ne nyt vain ärsyttävät minua, ja halusin jakaa tämän kanssanne.

En sitten tiedä, onko ärsytys jonkinlainen itse rakentamani defenssikeino - tapa etäännyttää itseni potentiaalisesta menettämisen tuskasta ja uhrin kärsimyksestä. (Onhan mulla pohjalla esimerkiksi lapsuuden trauma Mufasan kuolemasta.)

Kommentit